Sosiaali- ja terveysalan iltapäiväseminaari taideaarteiden ympäröimänä

Hoitotyön johtaja Sini-Vuokko Korpela otti Helsingin Normaalilyseon opettajat lämpimästi vastaan sairaalan auditoriossa.  Hän kertoi Ortonin historiasta ja hoitotyön kehityksestä. Invalidisäätiön alkupääoman kokoamiseksi tehtiin kansalaiskeräys vuonna 1940 Talvisodan jälkeisissä vaikeissa oloissa. Säätiön tehtäväksi määritettiin huolehtia maamme sotainvalideista ja heidän omaisistaan. Leimallista Ortonin toiminnalle on ollut alusta saakka tieteellisen tutkimuksen tuoma vaikuttavuustieto käytäntöön siirrettynä ja uusimpien lääketieteellisten tekniikoitten käyttöönotto. Erityisen kunnioittava suhtautuminen potilaisiin ja kuntoutettaviin on perua alkuaikojen lähtökohdista.

Potilaan ja oman työn arvostuksen merkitys

Tutkija Liisa Montin avasi opettajille terveystieteitten opiskelua Suomessa. Hän esitti yleisön toiveesta myös väitöskirjansa tuloksia lonkkaproteesileikkauksen vaikutuksista potilaiden terveyteen liittyvään elämänlaatuun. Liisa sai oman puheenvuoronsa aikana yleisön pohtimaan potilas-asiakasnäkökulmaa laajemminkin. Millaista on olla potilaana? Mikä merkitys asiakkaan kohtaamisella on? Millaista on hyvä vuorovaikutus ja asiakkaan aito kuuleminen?

Sara Asteljoki kertoi virkistävällä tavalla oman uratarinansa. Sairaanhoitajan oman työn arvostus ja osaaminen puhutteli ”Arvostan tilanteita, jossa oma osaamiseni pääsee esiin ja sitä, että muut hyötyvät siitä, että osaan”. Elinkeinoelämän keskusliiton Tulevaisuusluotain –loppuraportissa on esitetty visio vuoden 2015 työntekijästä: ”Työntekijä on itseään ja toisia arvostava, omaan osaamiseen ja sen kehittämiseen sekä jakamiseen sitoutunut muutoksen tekijä”. Sara oli tätä. Hän nosti myös esiin opetuksessa enenemissä määrin tarvittavan suvaitsevaisuuskasvatuksen ja tiimityöntaidon opettelun merkityksen.

Liikkumisella on väliä

Fysioterapeutti Heli Laakkio kertoi liikunnan ja fyysisen terveyden merkityksestä oppimisessa. Heli pysäytti yleisön pohtimaan myös oman liikkumisen ja oman kasvatuksen onnistuneisuutta. Vain kolmasosa lapsista ja nuorista liikkuu terveytensä kannalta riittävästi.”Koulutulokkaista lähes 1/3 on puutteita kehon ja liikkeen hallinnan perusasioissa ja noin joka viides nuori on fyysisesti täysin passiivinen” – Heli kertoo opettajille, jotka vahvistavat kokemuksillaan väitettä.  Heli päätti luentonsa toteamalla, että ”Lapsilla on yksi yhteinen ominaisuus: he sulkevat korvansa neuvoilta ja avaavat silmänsä esimerkeille”, mikä sai opettajat pohtimaan kodin ja koulun yhteistyötä ja ajatuksena vastaava luento vanhemmille sai yleisössä laajaa kannatusta.

Taidetta arjessa

Iltapäiväseminaarin päätteeksi opettajat johdatettiin Galleria-Kahvilaan, jossa yhteyspäällikkö Sirpa Viljanen kertoi Ortonin monipuolisesta taidetarjonnasta. Muotokuvat sairaalan seinillä kertovat lääketieteen, hoitotyön ja kokonaisvaltaisen kuntoutuksen kehityksestä. Kain Tapperin tuotanto arjen keskellä hätkähdytti. Sairaalan käytäville on sijoiteltu viitisenkymmentä Tapperin teosta, piirustuksia, reliefejä ja veistoksia, jotka saavat aikaan tunteita ahdistuksesta iloon. Sirpa Viljanen kertoi, että Tapper halusi tuotantonsa kuolemansa jälkeen ihmisten nähtäville. Hän ei halunnut, että veistokset lojuisivat pimeissä varastoissa, vaan taide kuuluu ihmisille.

Vierailussa näkyi Ortonin ajatus ihmisen kokonaisvaltaisesta kohtaamisesta. Hyvän ja laadukkaan työn tekemisen mahdollisuus on nykyään rekrytointietu, kun hoitoalan työntekijät hakeutuvat tekemään eettisten arvojensa mukaista hoitotyötä, kehittämään itseään ja asiantuntemustaan potilaan hyväksi. Opettajien palautteissa yritys nähtiin asiantuntevana, pätevänä ja asiakaslähtöisen toimintakulttuurin omaavana paikkana. Joulun lumeton pimeys ei mahdollistanut meille patsaspuistossa käyntiä, joten toivottavasti tapaamisiin ja Kiitos Orton!

Pia Kalkkinen, sosiaali- ja terveysalan koulu-coach
Taloudellinen tiedotustoimisto