Vanhempien tuki ammatinvalinnassa on tärkeää

Nuorten uravalintoja ohjaavat pitkälti mielikuvat. Mielikuvia synnyttävät ystävät, sukulaiset, viestintävälineet, kokemukset, tiedon tulkinta. Nuoret tarvitsevat ajantasaista tietoa työelämästä ja työn todellisesta luonteesta mielikuviensa vastapainoksi valintojensa tueksi. Tässä vanhemmat voivat auttaa.

Nuoren pääsylippu peruskoulusta toiselle asteelle on peruskoulun päättötodistus. Mitä paremmat arvosanat ja pisteet, sitä enemmän mahdollisuuksia valita, mihin haluaisi opiskelemaan. Heikoilla arvosanoilla heikentää omia valinnanmahdollisuuksiaan. Vanhemmat voivat tukea lastaan uravalinnassa jo kannustamalla tätä opiskeluissa ja oppimisessa.

Seuratkaa opiskelua. Ei vain teknisesti läksyjen tekemistä vaan kannustakaa oppimaan. Olkaa kiinnostuneita. Tarjotkaa apuanne opiskelussa ja käykää vuoropuhelua  aineenopettajien kanssa. Tukekaa monipuolista osaamista. Hyvä opintomenestys tai lahjakkuus jossakin aineessa ei välttämättä poissulje sitä jostakin toisesta. Yhtä aikaa voi olla esimerkiksi kielellisesti ja matemaattisesti lahjakas. Muistakaa myös kiittää.

Nuori tarvitsee esimerkkejä ja keskustelukumppanin

Opiskelu on työtä ja siinä oppii työn tekemisen perustaidot. Sääntöjen noudattaminen, aikatauluista kiinnipitäminen, sovittujen asioiden hoitaminen – nämä opitaan jo kotona ja koulussa. Pitäkää rajat ja olkaa esimerkkeinä tekemiseen ja yrittämiseen.

Nuoren voi olla vaikea miettiä alavalintaa tai kiinnostuksia. Mitä ala tarkoittaa tai mikä oikeastaan on asia, josta on sallittua olla kiinnostunut työmielessä? Pelkkä käsiteviidakko, jossa päätöstään tekevä nuori seikkailee, on melkoinen. Pitää selvittää ala, tutkinnon nimi, koulutusohjelma, tutkintonimike, ammattinimike ja lopulta kun töitä haetaan, saattaa ilmoituksessa lukea jotakin ihan muuta. Saadakseen realistisen kuvan työstä, jota tavoittelee, tulee selvittää paljon muutakin kuin vain käsitteet. Vanhempien rooli on olla keskustelukumppanina tässä tuskassa sekä olla avaamassa nuoren monesti mustavalkoista kuvaa ammateista. Antakaa nuoren välillä opettaa vanhempiaan Suomen koulutusjärjestelmän mahdollisuuksista.

Ajantasaisin tieto alkaa olla tietotulvassa usein vaikeasti löydettävissä. Aikuisen kokonaisvaltaisempi katsontakulma on nuorelle avuksi tiedon haussa ja tulkinnassa. Etsikää ja tarkastelkaa asioita yhdessä.

Tarjoa monipuolinen kuva työelämästä

Tehdessään valintoja tulevan ammattinsa suhteen on hyvä miettiä kiinnostuksen lisäksi myös henkilökohtaisia ominaisuuksia, luonteenpiirteitä ja vahvuuksia. Tässä vanhemman näkemys on olennainen. Nuoren kasvua seuratessaan on kotiväki paras asiantuntija tunnistamaan nuoren osaamista. Tuokaa sitä esille, sanokaa ääneen hyviä asioita. Mitä enemmän näistä puhutaan sitä helpompi nuoren on myöhemmin tunnistaa omia tietojaan, taitojaan ja alkaa arvioida itse omaa soveltuvuuttaan. Ammattien suhteen kannattaa miettiä luonteen soveltuvuutta erilaisiin töihin. Mitä pitäisi oppia ja millaista ajattelua hallita?

Työnteon malli ja asenne työhön voivat siirtyä sukupolvelta toiselle. Minkälaisen kuvan työelämästä sinä haluat nuorille välittää? Kertokaa nuorillenne myös työuristanne. Ystäväperheiden ja sukulaisten työuria ei kannata pitää itsestään selvinä. Esitelkää millaisista tehtävistä joudutte selviytymään, minkälaisia ongelmia ratkomaan ja millaista ajattelua tarvitsette työssänne.

Tarjotkaa mahdollisuutta tulla kertoman työstänne myös kouluun, muillekin oppilaille. Olkaa yrityksen ja työelämän edustajina koulujen tukena antamassa mahdollisimman monipuolista ja ajantasaista kuvaa työelämästä. Tehkää toisten vanhempien kanssa yhteistyötä, vaihtakaa nuoria työhöntutustumisjaksoilla tai kesätyötehtävissä.

Vanhempana et ole asiasi kanssa yksin. Verkotu toisten vanhempien kanssa ja kysy aktiivisesti ohjausta koulusta. Opettajat ja opinto-ohjaajat työskentelevät mielellään yhdessä kanssanne, teidän nuorenne parhaaksi.

Yhteistyöllä – kiitos!

Sini