Työelämä soittaa uusia säveliä
Tulevaisuuden työ muistuttaa jazz-improvisaatiota. Kielikuvalla kuvataan työn irtautumista rutiineista. Päämäärä tiedetään, mutta tavoitteen saavuttamiseksi ei ole olemassa tarkkoja nuotteja.
Nuotittomuus ei kuitenkaan tarkoita holtittomuutta, vaan sitä, että lopputulokseen voi päästä monella eri tavalla. Improvisointi, luovuus ja luoviminen ovat jokapäiväisiä työvälineitä ja menestyksen eväitä. Työelämässä tarvitaan yhteistyötä, luottamusta ja muiden kannustamista.
Sooloartistin sijaan työelämäkin soittaa bändin kanssa – ja aivan kuten musiikkimaailmassa – vaihtelee duunibändin kokoonpano ja johtajan rooli tilanteen tai erityisosaamisen mukaan.
Jazz-metafora on peräisin Elinkeinoelämän keskusliiton (EK) Oivallus-hankkeen loppuraportista toukokuulta 2011. Oivallus-hanke ennakoi osaamis- ja työvoimatarpeita yritysten näkökulmasta. Vuonna 2008 käynnistyneen työn tavoitteena oli selvittää, miltä työelämä näyttää 2020-luvulla ja millainen koulutus siihen parhaiten vastaisi.
Iso muutos
Suomalainen koulutusjärjestelmä on tuottanut työntekijöitä teollisen yhteiskunnan palvelukseen, joissa työtehtävät olivat etukäteen jaettuja ja tarkasti määriteltyjä. Teollisen yhteiskunnan työntekijät työskentelivät erillään toisistaan, joten yhden taidon opilla päästiin pitkälle, jopa työuran loppuun saakka.
Siirtyminen teollisuusyhteiskunnasta tietoyhteiskuntaan murtaa ja muuttaa yritysten osaamistarpeita. Teollisuus ei varmasti häviä Suomesta, mutta suomalaiset yritykset näyttäytyvät palveluyrityksinä, jonka osaamistarpeet ovat erilaisia. Hintarallissa suomalaiset eivät pärjää, mutta innovaatioissa kyllä: tehdään jotain, mitä kukaan muu ei tee eikä pysty tekemään. Keksintöjen esimerkkinä AIV-rehu, Xylitol-pastilli, Ponssen metsäkoneet tai onnistunut brändin luominen Iittalan tapaan.
Tarkasti määritelty ja yhden taidon varaan rakentuva työ on tulevaisuudessa yhä harvinaisempi. Oivallus-hankkeen selvityksen mukaan uusissa osaamistarpeissa korostuu monipuolisuus: sosiaaliset ja vuorovaikutukselliset taidot, kansainvälisyys, ympäristö- ja palveluosaaminen. Muutos koskettaa työelämää toimialasta riippumatta. On hyvä kuitenkin muistaa, että oikeanlainen asenne ja halu tehdä töitä toimivat kaiken perustana.
Onko koululuokka ainoa paikka oppimiselle?
”Ei täällä siksi olla, että olisi kivaa” on ajatus, joka tuntuu juurtuneen syvälle suomalaisiin. Viihtyminen ei ole työpaikkojen tai oppilaitosten perimmäinen tarkoitus, mutta ei siitä haittaakaan ole. Jääkiekon maailmanmestaruuden kahdesti saavuttanut Suomi on vuonna 2020 myös osaamisen maailmanmestari, jos hallitusohjelman tavoitteet täyttyvät.
Kun tiedetään tulevaisuuden osaamistarpeet, voidaan kysyä, opetammeko nuorille oikeanlaisia taitoja. Poikkitieteellinen opetus on edelleen harvinaista ja eri oppiaineiden rajat jäykät. Voiko oppimista mitata ainoastaan kokeilla ja tenteillä?
Tie osaamisen maailmanmestariksi 2020 ei tule olemaan helppo, eivätkä Angry Birdsin kaltaiset menestystarinat synny sattumalta. Takana on pitkäjänteistä työtä, riskinottoa ja tervettä uskoa omiin mahdollisuuksiin. Oikeasta asenteesta käytetään usein termiä yrittäjämäinen asenne. Yrittäjämäisen asenteen kasvattaminen tulisi saada osaksi kaikkea koulutusta. Tarkoitus ei toki ole tehdä kaikista yrittäjiä, vaan antaa rohkeutta keksiä omia ideoita ja rohkeutta poiketa vanhoista kaavoista.
Koulutus luo pohjan kaikelle osaamiselle. Oppimiskulttuurin muutos vaatii rehtorin esimerkkiä ja opettajilta enemmän työelämälähtöistä näkökulmaa. Pohjanmaan alueella on onneksi otettu lupaavia askeleita koulu-yritysyhteistyön suuntaan mm. ABB:n ja Taloudellisen tiedotustoimiston järjestämässä rehtoreiden johtamisvalmennuksessa.
Moni koulussa opetettu asia saattaa avautua nuorelle yrittäjämäisen asenteen ja työelämäyhteistyön ansiosta aikaisempaa paremmin. Kun työelämäyhteistyön edut tulevat selkeästi esiin, on sen toteuttaminen koulun arjessa varsin luontevaa.
Jukka Mäntymaa
Taloudellinen tiedotustoimisto
