Pian on taas aika, jolloin kymmenet tuhannet tulevaisuuden toivot lähtevät etsimään itselleen paikkaa suuresta tuntemattomasta – työelämästä. Kesätyö on useimmalle nuorelle ensimmäinen todellinen kosketus aikuisten maailmaan. Siihen suureen tuntemattomaan, johon vanhemmat katoavat nuoren lähtiessä aamulla tuttuun kouluun.

Kesällä nuori lähtee tienaamaan unelmiensa toteuttamiseen tarvitsemiaan euroja tai jopa rahoittaakseen tulevia opintoja. Samalla hän tietämättään usein saa elämän kannalta tärkeämpiä asioita. Se suuri tuntematon tulee tutummaksi ja toivottavasti myös vähemmän pelottavaksi.

Suuri osa nuorista ei peruskoulussa vielä tiedä mitä ”isona” tekisi. Monelle kesätyö onkin se paikka ja tilaisuus, jossa tuohon kysymykseen saadaan ensimmäiset vastaukset. Saattaa olla, että se vastaus on myös kielteinen – ei ainakaan tälle alalle. Rikastuttava kokemus tämäkin, vieläpä kahdella tavalla.

Niin, kymmenet tuhannet nuoret ovat pian liikkeellä etsimässä tulevan kesän sisältöä. Mistä heille kaikille löytyy se oma juttu. Tänään yrityksissä käydään YT-neuvotteluita lomautuksista, irtisanomisista ja muista laman mukanaan tuomista asioista.  Tästä huolimatta jo muutaman vuoden kuluttua nämä samat yritykset ovat etsimässä uusia ammattilaisia nyt eläkkeelle potkittujen ja myöhemmin eläköityvien tilalle.

Ne nuoret, jotka nyt etsivät kesäksi tekemistä, päättävät usein samalla myös tulevan alansa. Työnantajat siis aloittavat tulevien vuosien rekrytoinnin jo tänään. Yritysjohtajan kannattaa siis pitää mielessään, että nuori tarvitsee yrityksiä nyt. Yritykset tarvitsevat tämän päivän nuoria jo muutaman vuoden kuluttua.

Miten Sinä yritysjohtajana aiot huolehtia oman yrityksesi tulevasta työvoiman saannista? Annatko nuorelle mahdollisuuden tutustua alaasi ja yritykseesi vai elätkö toivossa, että joku toinen tekee asian puolestasi? Investointi tänään nuoreen on investointi huomiseen.

Markku Tenkamaa
Taloudellinen tiedotustoimisto

Olin kuuntelemassa viime viikolla vuorineuvos Seppo Paatelaisen näkemyksiä Pohjois-Savon tulevaisuuden näkymistä. Paatelainen käytti vertailukohtana paljolti Seinäjoen seutukuntaa, jossa hän on vaikuttanut eritoten viime vuosina. Paatelaisella on myös vahva tuntemus savolaisuudesta, toimittuaan 70- ja 80-luvuilla Kuopiossa eri työtehtävissä. Näin ollen hän onkin varmasti oikea henkilö nostamaan esiin alueiden eroavaisuuksia.

Ei varmastikaan ole mikään uutinen, että Länsi-Suomesta löytyy enemmän yrittäjähenkisyyttä kuin Itä-Suomesta. Tämä on paljolti historian eri vaiheiden muokkaamaa geneettistä perimää. Asioita on totuttu hoitamaan hieman eri tavoin. Savolainen usein odottaa, että kukahan tuon tekisi, kun pohjalainen tarttuu tuumasta toimeen. Toisaalta savolainen on perinteisesti omalla juonikkuudellaan ja supliikki-taidoillaan kuitenkin onnistunut järjestämään asiat itsensä kannalta edullisella tavalla.

Paatelaisen esitys kuitenkin herätti ajattelemaan, kuinka nykyisiin haasteisiin tulisi reagoida. Pohjalaiset on saatu tarttumaan ajan vaatimiin uudistuksiin melko hyvin ja tuloksia on saatu aikaiseksi. Kuntaliitoksilla on saatu aikaan markkina-alueen kasvu ja se onkin kohonnut maan kuudenneksi suurimmaksi. Ohittanut mm. Kuopion. Seinäjoen seutu on ollut maan neljänneksi menestynein 2000-luvulla, heti Tampereen, Salon ja Oulun seudun jälkeen. Kaikesta yrittäjähenkisyydestä huolimatta uudistukset eivät ole pohjanmaallakaan menneet ongelmitta ja niiden aikaansaanti on vaatinut kovaa työtä. Kuinka asiat saadaan sitten etenemään Savossa, jossa perinteisistä toimintatavoista pidetään tiukasti kiinni?

Vaikka savolainen luonteenlaatu on avoin ja sosiaalinen, on muutoksien aikaansaaminen alueella poikkeuksellisen hankalaa. Savolainen varoo hätäilemästä tai hosumasta viimeiseen saakka. Hän uskoo, että kyllä ne asiat siitä vielä ”lutviutuvat”. Nyt ei kuitenkaan ole oikea aika odotella ja kuulostella. Oman maakunnan kehittämisen eteen täytyy tehdä rohkeitakin ratkaisuita. Kuntien keskinäinen nokittelu ei aja kenenkään etua. Alueen tulisi toimia yhteistyössä, sillä se on loppuen lopuksi kaikkien etu. Yrittäjähenkisyyttä ja innovatiivisuutta täytyy löytyä ja sitä on tuettava. Yksityisen ja julkisen puolen on tehtävä yhteistyötä entistä tiiviimmin ja löydettävä ”järkevimmät” tavat asioiden hoitamiselle.

Alueen tulevaisuudelle on olemassa erilaisia skenaarioita. Uskon kuitenkin, että asiat menevät vielä parhain päin. Kuopion seutukunnalla on monia valtteja käsissään, jotka täytyy vain pystyä hyödyntämään. Lääkelaitoksen saapuminen, Itä-Suomen yliopisto, asuntomessut, Ikea ja viitostien suurremontti ovat kaikki alueen tulevaisuuden kannalta tärkeitä asioita. Ne kertovat myös siitä, että alueeseen ja sen tulevaisuuteen uskotaan myös muualla.

Ja mitä siihen perinteiseen savolaisuuteen tulee, niin mielestäni se elää enemmänkin enää vanhan kansan keskuudessa. Nuori, tulevaisuuden sukupolvi on jo niin monitaustainen, ettei perinteisestä savolaisuudesta voida enää puhua sen alkuperäisessä merkityksessään. Alueen juuria ja omaleimaisuutta ei pidä kuitenkaan kokonaan unohtaa, vaan sieltä tulee poimia parhaat asiat tavaramerkiksi. Olkaamme siis jatkossakin ovelia ja juonikkaita. Kun se yhdistetään yhteistyöhön, saamme kaikki varmasti vielä myös ”naatiskella” menestyksen hedelmistä.

Olli Paavola

Taloudellinen tiedotustoimisto

Suomalaiset nuoret pitäisi saada siirtymään nopeammin työelämään. Tämä on täysin totta ja siihen on olemassa myös nippu erilaisia keinoja. Tätäkin tärkeämpää olisi kuitenkin huolehtia siitä, että työelämään siirtyneet nuoret myös viihtyvät ja sitä kautta kiinnittyvät sinne. Tämän vuoksi olikin huolestuttavaa lukea uutta selvitystä suomalaisen työntekijän hyvinvoinnista. Liian monet 18-29 vuotiaat nuoret kokevat työelämän raskaaksi ja kuormittavaksi heti työuran alussa. Erityisesti henkinen kuormittavuus koetaan ongelmaksi.

Kilpailu on kovaa ja työelämän vaatimukset ovat varmasti vuosi vuodelta kiristyneet. Tämä on omiaan lisäämään nuoren, monella tapaa vielä epävarman työntekijän painetta. Nuoret työntekijät ovat lisäksi muita useammin vuorotyössä. Silti tilanne ei mielestäni selity pelkästään näillä tekijöillä. Suurin osa nuorista kuitenkin kiinnittyy ja viihtyy työelämässä hyvin. Aiemmin viittaamassani selvityksessä osoitettiinkin mielestäni varsin selvästi, että nuoren (ja toki vanhemmankin) työntekijän työssä viihtyvyys korreloi aika vahvasti hänen elintapojensa kanssa.  Ja mikä on huolestuttavinta, tässä nuorten työntekijöiden ikäryhmässä liikuntaa harrastetaan selkeästi vähiten. Tupakointi ja runsas alkoholin käyttö ovat taas kaikkein yleisimpiä.

Jokainen työelämässä jo jonkin aikaa ollut tietää sen, että virkeänä työviihtyvyys ja sitä kautta työteho ovat paljon korkeammalla. On varmasti kiistämätön fakta, että perusterveelliset elämäntavat takaavat suhteellisen hyvän voinnin. Enkä nyt tarkoita sitä, että ihmisten, tai tässä tapauksessa nuorten, tulisi olla raivoraittiita tai himokuntoilijoita, jaksaakseen työelämässä. Tärkeintä on, että löytää itselleen toimivan mallin. Sellaiset toimintatavat, että kokee olevansa virkeä. Onhan nuorten elämässä toki paljon muitakin asioita, mitkä saattavat väsyttää tai uuvuttaa. Se ei kuitenkaan ole tämän asian pointti. Uskon, että pienelläkin korjausliikkeellä saataisiin aikaan isoja muutoksia. Säännöllinen liikuntasuoritus, tupakoinnin lopettaminen tai joku muu elämäntapojen korjausliike näkyisi varmasti ajan myötä parantuneena työviihtyvyytenä.

Elämäntavat ovat useimmiten sellaisia, että ne opitaan jo hyvin nuorina. Nopea korjausliike esimerkiksi liikunnan harrastamisen lisäämiseksi ei tapahdu sormia napsauttamalla työelämään siirryttäessä. Nuoret pitäisi saada ymmärtämään terveiden elämäntapojen arvo jo nuorena. Koulu on tässä usein aika voimaton ja vastuu on hyvin paljon kodissa ja vertaisryhmissä.

Rupesin pohtimaan sitä, mitä voitaisiin tehdä asian edistämiseksi. Ihminen, ja erityisesti nuori, tarvitsee useimmiten jonkin porkkanan muuttaakseen toimintamallejaan. Tämä tarkoittaa sitä, että liikunnan lisäämiseen ja päihteettömyyteen tulisi olla jokin konkreettinen kannuste. Se, että nuorelle kerrotaan hänen paremmasta työhyvinvoinnistaan 10 vuoden kuluttua, on harvoin sellainen. Tai jos käsket nuorta liikkumaan enemmän, hän ei sitä varmasti tee.

Mieleeni tuli esimerkki työelämän puolelta. Nosturifirma Pekkaniska on niittänyt mainetta kuntoilubonuksillaan sekä muilla kannusteilla terveisiin elämäntapoihin. Esimerkiksi tupakoinnin lopettamisesta luvataan 1000 euroa ja maratonin juoksemisesta 170 euroa. Tulokset ovat olleet hyviä ja työntekijät ovat oikeasti innostuneet kuntonsa kohottamisesta. Jos yrityksellä on vuodessa sairauspoissaoloja vain 0,7 prosenttia (suomalaisissa yrityksissä keskimäärin 7,4 prosenttia), on se jos jokin todiste toiminnan tuloksista.

Voisiko jokin vastaava kannustinjärjestelmä toimia myös nuorilla. Tiedän, että jotakin tämän suuntaisia yrityksiä on koulumaailmassa ollut, mutta kannustimet ovat olleet riittämättömät. Voisiko muutama ylimääräinen lomapäivä tai palkintomatka olla esimerkiksi tällaisia. Pidemmälle vietynä palkintona voisi olla opiskelupaikka tai jopa työpaikka. Vanhemmilla voi olla taas omat keinonsa ja porkkanansa nuorten liikuttamiseen. Hyvä ajatus on myöskin Nuori Suomi-järjestön your move-kampanja, jossa nuoret saavat järjestää liikuntatapahtumia toisilleen.

Kaikki panostukset maksavat itsensä varmasti moninkertaisina takaisin. Suomalainen yhteiskunta tarvitsee entistä enemmän hyvinvoivia työntekijöitä.

Olli Paavola

Taloudellinen tiedotustoimisto

Tuli taas todistettua, että ajatukset avartuvat kun lähtee toimistolta eri alojen asiantuntijoiden pariin.  Viisaus ei todellakaan asu meissä, vaan se jalostuu vurovaikutuksessa, dialogissa erilaisten ihmisten kanssa. 

Olin viikonloppuna lukiota ja erityisesti kesälukion kehittämistä pohtivassa ryhmässä Lohjalla  Kanneljärven Opiston kauniissa maisemissa.  Lukiokoulutuksen kehittämiseksi on asetettu työryhmä, jonka tehtävänä on pohtia mm. mitä yleissivistys tarkoittaa, mikä on lukion tehtävä.  

Tehtävä on mitä ajankohtaisin, kun mietitään kiristyvän kuntatalouden näkökulmasta esimerkiksi lukioverkkoa.  Pääkaupunkiseudun ulkopuolella lukiokoulutus joutuu kilpailemaan tosissaan opiskelijoista.  Asetelma on muuttunut muutamassa vuodessa.  

Kunnat haluavat pitää kiinni omasta lukiosta, mutta pienenevät ikäluokat ja toisaalta huoltosuhteen muutoksesta aiheutuvat kustannukset kunnissa, ovat realiteetteja, minkä vuoksi kuntien on haettava ratkaisuja.  Esimerkiksi Jyväskylä on siirtänyt lukiokoulutuksen ylläpidon kuntayhtymälle, joka vastaa myös ammatillisesta toisesta aseteesta.

Tähän tilanteeseen on tultu, kun nuoret ovat alkaneet valita toisin kun kunnanisät ovat suunnitelleet. Kävimme illan ja yön mittaan mielenkiintoisia keskusteluja, missä muissa asioissa nuoret muuttavat rakenteita.

Taloudellisen tiedotustoimiston Maahanmuuttajanuoret Suomessa 2009 - tutkimus paljasti, että maahanmuuttajanuoret eivät poikkea valtaväestöstä unelmiltaan ja haaveiltaan työelämän suhteen.  He eivät suostu siihen rooliin, jonka me aikuiset olimme heille asettaneet. 

Mitä jos nuoret eivät ole valmiita noudattamaan lakeja ja asetuksia. Jos nuoret eivät esimerkiksi ole valmiita kantamaan vastuuta vanhenevista ikäluokista? Jos he eivät suostu maksamaan yhä korkeampia veroja, työeläkemaksuja jne., joilla huolehditaan suurista ikäluokista?  Me pidämme itsestään selvyytenä, että he ottavat vastaan lakien ja asetusten mukanaan tuomat velvoitteet. Mutta miksi ei olisi mahdollista toisenlainenkin vaihtoehto? Varsinkin jos nyt vallassa olevat puhuvat työurien pidentämisestä, mutta ovat itse jäämässä eläkkelle huomattavasti aikaisemmin? 

Kuunnellessani Prima-päivässä Raimo Sailasta ja hänen huoltaan huoltosuhteesta, mieleeni nousi ilkeä ajatus. Totta on, että huoltosuhde heikkenee. Vuonna 2030 jokaista työssäkäyvää kohtaan on lähes kolme elätettävää- karmeaa.  

Ongelmasta on puhuttu pitkään. Raimo Sailaskin on asiasta paasannut varmaan jo viimeiset kymmenen vuotta. Ratkaisuksi on esitetty työurien pidentämistä, maahanmuuttajia jne. 

Tilanne ei vaan näytä muuttuvan. Mutta entäs jo? Entäs jos vanhan rakenteiden edustajat jäisivätkin eläkkeelle nyt, eivät pidennä työuriaan, vaan antavat platformin nuorille. Nuoret voivat keksiä aivan uudenlaisia ratkaisuja, jos heille anettaisiin mahdollisuus.

Nuoret haluavat, että heitä kuunnellaan työpaikoilla ja että heidät otetaan vakavasti. Nin kuin useat nuorisotutkimukset osoittavat, nuoret eivät alistu käskytyskulttuuriin.  He haluavat aitoa dialogia, aidosti vastuuta ja yhdenvertaisuutta.

Luojan kiitos - muutos olisi mahdollinen - jos vain annamme siihen mahdollisuuden.

Liisa Tenhunen-Ruotsalainen

Ei siis "Hyvää koulupäivää" niin kuin on totuttu toivottamaan.  "Hyvää oppimispäivää" - toivotukseen tiivistyy hyvin tänään Wanhassa Satamassa pidetyn Grasping the Future  - seminaarin anti.

"Hyvää koulupäivää" - toivotus pitää sisällään ajatuksen, että oppimista tapahtuu koulun betoniseinien sisällä.  Toki koulukin voi olla oppimispaikan lisäksi oppimisympäristö, kun siellä on erilaista toimintaa: aamu - ja iltapäiväkerhoja jne. 

"Hyvää oppimispäivää! - toivotus pitää sisällän ajatuksen, että oppimista tapahtuu erilaisissa ympäristöissä-paikoissa, jossa oppija voi olla toimija.  Oppimiseen liittyy tekeminen, osallistuminen.  Heureka, nyt on siis todistettu kasvatusalan tutkijoiden suulla, että yrityskin voi olla oppimisympäristö.  

Toinen oppimisen paikka oli itselleni Turun tulevaisuudentutkimsulaitoksen vetämä Tulevaisuuden työelämä - tuokio.  He koordinoivat ESR- hanketta, jossa tuotetaan verkkoon ammattikorkeakoulu- ja yliopisto-opiskelijoille Get  a  Life - palvelu, mikä sisältää mahdollisuuden rakentaa omia opiskelu - ja työuria. Taustadatana ovat erilaiset työelämän skenaariot. 

Kaikki tämä infra on vasta rakenteilla. Antoisinta oli, että meidät laitettiin tuottamaan sisältöä- tulevaisuuden työelämän skenaarioita porinaryhmissä.  Tehtävä oli: miettikää kolme asiaa, jotka ovat niin radikaaleja, että ne muuttavat 10 vuoden päästä yhteiskuntaa. 

Eli se villikortti, joita ei kukaan olisi osannut uskoa tapahtuvaksi ja seuraukset olisivat yhteiskunnan kannalta merkittävät.  Klassinen esimerkki lienee Neuvostoliiton hajoaminen, ja sen seuraukset meidän talouteen.

Niin minä porisin asiasta kolmen minulle ihan tuntemattoman henkilön kanssa.  Itse asiassa olin jo asiaaa pohtinut tällä viikolla petikaverini kanssa. Ajelimme töihin, ja kuuntelimme radiosta uutisia.Uutisissa puhuttiin Kööpenhaminan ilmastokonferenssista, ja sen mahdollisesta epäonnistumisesta.  Kuinkas muuten. Mutta jotenkin siinä aloimme puhua ilmastonmuutoksen seurauksista tyyliin entäs jos?

Entäs jos Kiinassa ilman saastuminen on niin radikaalia, että kiinalaiset lähtevät liikkeelle.  Alkaisi uuden ajan kansainvaellukset. Mitä tämä merkitsisi Suomelle?

Edellisen kansainvaelluksen seurauksena Suomi - tai mitä me silloin olimme- sai pysyviä asukkaita.  Tähän asti maaperäämme oli käytetty nautintoalueena, mutta mm. ilmaston takia, alue ei ollut houkutteleva.

Kansainvaellukset puskivat kansoja omilta alueiltaan vahvempien tieltä, ja niin "Suomi" sai pysyvää asutusta.

Saisko Suomi kansainvaellusten seurauksena kauan kaivattuja maahanmuuttajia, tulisiko meille ylitarjontaa työvoimasta?

Toinen asia mitä pohdimme, oli, entäs jos suomalaisten arvot muuttuvat. Tietotekniikka pettää, internet kaatuu maailmasta, ja tilalle tulee hiljaisuuden, hitauden kulttuuri? Mitä tämä tarkoittaisi työn teolle?

Kolmatta entäs jos asiaa emme ehtineet miettiä. Mitkä sinähän voit sen tehdä. Entäs jos...

Liisa Tenhunen-Ruotsalainen

Taloudellinen tiedostustoimisto ja 15/30 Researsch julkistivat tällä viikolla tutkimuksen mamu -nuorten odotuksista, toiveista ja peloista suomalaisen työelämän suhteen.

Tutkimus oli erittäin mielenkiintoinen, ja julkistus osui hyvään ajankohtaan, sillä Helsingin Sanomien sunnuntainumerossa professori Vihavainen käsitteli maahanmuuttajien integraatiota yhteiskuntaamme. Mediassa asia on noussut esiin näyttävästi, ja on pohdittu yleisesti sitä, miten todellisuudessa maahanmuuttajien nuori sukupolvi näkee tulevaisuutensa Suomessa.

Raportti  nosti esiin melko selvän eron mamu-nuorten suhtautumisessa maamme työmahdollisuuksiin. Virolais-venäläiset mamut näkivät pääsääntöisesti positiivisemmin mahdollisuuden itseään kiinnostaviin työ-ja opiskelupaikkoihin, kuin somalitaustaiset.  Somalinuoret kertoivat kokeneensa enemmän rasismia, ja heidän keskuudessaan nousi esiin myös halu palata takaisiin sukunsa lähtöjuurille.

Huolestuttavaa työvoimapoliittisesti ajateltuna oli se, että mamu-nuoret eivät erityisemmin olleet sitoutuneet Suomeen , ja tästä johtuen näkivät mahdollisesti työskentelevänsä tulevaisuudessa maamme rajojen ulkopuolella. Maamme työvoimareservi vanhenee, ja voidaankin väittää, että jokin on mennyt vikaan maahanmuuttopolitiikassamme, jos enemmistö  edes tänne jo  tulleista nuorista ei koe mielekkäänä  työuran  maassamme tulevaisuudessa. Syitä voidaan pohtia , ja ne ovat varmasti hyvin monisyisiä, mutta selkeästi on tarve avata uudenlainen keskustelu niiden toimien pohjaksi, jos realistisesti halutaan turvata maamme työvoimareservi.

Toki tutkimus nosti esiin myös paljon positiivista, sillä mm. Suomen turvallisuus, tasa-arvo, maksuton koulutus ja toimiva demokratia olivat mamu-nuorten mukaan hienoja asioita Suomessa.

Onko olemassa erikseen naisten töitä ja miesten töitä? Tämä on kysymys, johon nykypäivänä törmää jatkuvasti. Kysymykseen ei ole enää olemassa niin yksiselitteistä vastausta, kuin esimerkiksi vielä sotien jälkeisessä Suomessa. Mielestäni asian suhteen ollaan nykyään myös liiankin herkkiä. Mielestäni on selvää, että tietynlaiset työtehtävät sopivat paremmin miehille, ja tietynlaiset taas naisille. Se ei silti tarkoita sitä, että mies tai nainen ei voisi toimia tai viihtyä missä tahansa työssä. Kyse on enemmän ihmistyypistä ja tietyille ominaisuuksille sopivista tehtävistä.

Suomi tunnetaan tasa-arvon edelläkävijä maana. Suomessa naisten työllisyysaste on myös erittäin korkea, kuten EK:n selvityksestä käy ilmi. Kun puhutaan kokoaikatyöstä, suomalaiset naiset ovat aivan maailman huipputasoa. Vertailu miehiin on siis näiltä osin varsin tasapuolista. Silti tietynlaiset työtehtävät vetävät edelleen naisia puoleensa ja tietynlaiset miehiä. Mielestäni on varsin normaalia, että miehiä on enemmän rakennusalalla tai puolustusvoimissa. Vastaavasti naisten osuus hoitoalalla tai kauneudenhoitoalalla on suurempi. Mielestäni siinä ei ole mitään outoa, eikä sitä pidä väkisin muuttaa pelkästään tasa-arvoon vedoten.

Yrityksiä kierrellessäni kysyn usein sitä, mikä on heidän työyhteisönsä sukupuolijakauma. Olen saanut huomata, että nais- ja miesvaltaisten työyhteisöjen toimintakulttuurit ovat hyvin erilaisia. Asiassa nähdään sekä hyviä, että huonoja puolia. Yleensä kuitenkin todetaan, vastakkaisen sukupuolen läsnäolo koetaan äärimmäisen tärkeäksi. Hyvin miesvaltaisissa työyhteisöissä asiat saatetaan hoitaa joskus turhankin suoraviivaisesti. Voimakkaasti naisvaltaiset työyhteisöt saattavat taas pyöritellä samanlaista asiaa hyvinkin pitkään. Vähemmistönä oleva sukupuoli saa jopa tietynlaisen erityisaseman.

Naisten osuus johtavassa asemassa toimivista henkilöistä on edelleen pieni. Osuus on kuitenkin nousemassa, kuten naisjohtajamme omassa blogissaan totesi. Esko Kiesi munasi  jokin aika sitten itsensä toteamalla, ettei naisista ole johtajiksi. Itse en näe sukupuolta keskeisenä tekijänä hyvässä johtajuudessa. Minulla on kokemusta sekä nais- että miesjohtajista. Johtamistyylit voivat olla erilaisia, mutta molemmilla sukupuolilla on yhtäläiset edellytykset hyvään johtajuuteen. Johtajuuskysymyksessä kummittelevat todennäköisesti ne samat vanhat haamut, jotka vaikuttavat myös eri ammattien sukupuolileimaan.

Anekdootin omainen esimerkki todellisesta naisjohtajuuden mallitalosta löytyy edellisen blogini aiheesta, eli hyvinvointikeskus Kunnonpaikasta. Yrityksen kahdestatoista eri johtajasta ainoastaan kiinteistö- ja talouspäällikkö ovat miehiä. Että silleen!

Hyvää syyslomaa kaikille!

Olli Paavola

Taloudellinen tiedotustoimisto

 Kuopion energian tuotantopäällikkö Peter Seppälä esittelee voimalan valvomoa matematiikan opettajille. Voimala on hyvin miesvaltainen työyhteisö. Muutamaa naistyöntekijää arvostetaan suuresti.

Opettajat yrityksissä, mitä kummaa, mutta ihan totta. Syksyllä 2008 käynnistyi  Tampereella Opetushallituksen tukema opettajat yrityksiin tutustumiskokeilu. Tutustumiskohteena voi olla muukin kuin yritys, esim. säätiö. Tällä kertaa vuorossa olivat yläkoulun opettajat. Yhteydenotot yrityksiin tapahtuivat oma-aloitteisesti: verkostojen  kautta,  Taloudellisen Tiedotuskeskuksen, Pirkanmaan koulu- ja yritysyhteyshenkilön Pentti Koiviston  tai Tampereen kaupungin tähän tehtävään asetetun yhteyskoordinaattorin, opinto-ohjaaja Mikko Siippaisen kautta. Itse olin kolmessa yrityksessä: Tapola Oy:ssä, Tampereen kesäyliopistossa ja Kiilto Oy:ssä, yhteensä neljä päivää. Koululle tai kunnalle kokeilu ei maksanut pennin hyrrää! Opettajan sijaiskustannukset maksoi Opetushallitus.

Ensimmäisenä tutustumiskohteena oli Tapola Oy. Tapola Oy:öön  olin tutustunut jo aiemmin; olimmehan kotitalouden lehtori Raili Männyn kanssa valmistaneet yhdeksänkymmentäluvun alussa integroidun opetusvideon Yrittäminen ja mustamakkara. Kotitalouden näkökulmasta videossa tuotiin esille mustamakkaran terveellisyys ja kaupalliselta kannalta mustamakkaraa lähestyttiin yrittämisen, markkinoinnin ja osakeyhtiön perustamisen näkökulmasta todellisessa oppimisympäristössä. Yhteystyössä mukana oli vahvasti myös Tampereen kaupungin oppimateriaalikeskus. Tällä kertaa yhteyshenkilönä Tapola Oy:ssä oli tehtaanjohtaja Eero Kirveslahti. Haastattelin häntä hänen työnsä näkökulmasta, millaista on johtaa elintarviketehdasta ja miten makkaraa valmistetaan Tapola Oy:ssä. Lopuksi puettiin suojavarusteet päälle ja lähdimme tehdaskierrokselle. Toden totta, monenlaista makkaraa  siellä valmistettiin ja lopuksi sain pussillisen maistiaisia mukaankin. Muutoin yritysvideo tai multimedia esityksen tekeminen oppilaiden kanssa jostakin yrityksestä on mitä parhainta koulu- ja yritysyhteistyötä. Oppimisen kannalta täytyy kuitenkin tarkkaan harkita opetettava asia. Tosin yritysmuodot  opetussuunnitelmallisena elementtinä sopinee moneen oppiaineeseen.

Tutustuminen Kiilto Oy:öön alkoi puolestaan HR Manager Antti Uskin tapaamisella. Päivän alussa keskustelimme aamukahvin lomassa väitöskirjaani perustuvaa keskustelua osaamisen johtamisesta Pirkanmaalaisissa pienyrityksissä. Keskustelu polveili innovoinnista uuden tiedon tuottamiseen ja tuotekehittelyyn. Tehdaskierroksella eri työpisteissä kävi ilmi, että HR Manager (henkilöstöjohtaja) Antti Uski oli harjoitellut tutustumista Kiilto Oy:öön lähes jokaisessa työpisteessä tuotteiden valmistuksesta pakkaamiseen.  Vuonna 1919 perustettu perheyritys, Kiilto Oy on suomalainen kemian tehdas, jonka liiketoiminta koostuu liimojen ja niihin läheisesti liittyvien tuotteiden kehityksestä, valmistuksesta ja markkinoinnista. Kiillon toiminta-ajatuksen ydin on liimaosaaminen, asiakkaan kiinnitysongelman kokonaisvaltainen ratkaiseminen. Lopuksi tutustuin laadunvalvontaan, jossa tutustuin teollisuuslaboranttien työhön. Otin digikuvia kamerallani eri työpisteistä, joita voidaan sitten myöhemmin hyödyntää oppilaiden projektitöissä.

Tampereen kesäyliopistossa yhteyshenkilönä toimi puolestaan kesäyliopiston rehtori Marja Ojalehto. Perehdyin koulutussuunniteluun ja pidin luennon  väitöskirjani pohjalta Venäjän kaupan tuleville vientiassistenteille aiheesta Osaaminen  Pirkanmaalaisissa pienyrityksissä. Muuten   Venäjän kaupan  tulevat osaajat  olivat tutustuneet vierailullaan Kiilto Oy:öön, koska kansainvälinen yritys käy kauppa Baltian maiden ja Venäjän kanssa. Kesäyliopistossa  seurasin myös opetusta: kuuntelin englannin kielen opetusta Venäjän kaupan vientiassistenteille ja oman alani opetusta kirjanpidon saloista, sen luotettavuudesta  kirjanpitolain mukaan. Mielenkiintoisinta oli osallistua Pirkanmaalaisten koulutusasiantuntijoiden kanssa koulutuksen ennakointi kokoukseen: millaista koulutusta Pirkanmaalla tarvitaan tulevaisuudessa?  Meidän tiimissä , johon kuului lisäkseni  mm. kaksi yrityksissä työskentelevää henkilöä korostui  yksimielisesti koulutuksen ja työntekijöiden kansainvälisyyden ja  globalisaation näkökulma. Kaiken kaikkiaan  Opetet –kokeilu oli mielenkiintoinen ja paljon ideoita antava opetuksen rikastuttaja ja verkostoitumisen mahdollistaja.

Katso valokuvia alla olevasta linkistä:

OPETET-projekti Tampereella

Kirjoittaja Auli Ojala  on  kaupallisten aineiden lehtori, FT,KL, joka oli OPETET –kokeilussa Tampereen kaupungin koululaitoksessa syksyllä 2008.

Kumppanuus on nousussa

Kulunut viikko koostui muutamasta seminaarista ja eri pedagogisten opettajajärjestön edustajien tapaamisesta.  

Eduskunnassa pidetyssä tasapalkka-seminaarissa puhutti naisten asema työmarkkinoilla. Teema on ilmiönä monisyinen. Naiset ovat koulutustasoon nähden aliedustettuina mm. johtotehtävissä.  

Naiset ovat kyllä tulossa. Tällä hetkellä korkeakouluista valmistuvista on naisia 63 prosenttia. Pörssiyhtiöiden hallituksissa naisia on 23 prosenttia. Vielä muutama vuosi sitten luku oli 16 prosenttia.

Seminaarissa mietittiin keinoja, miten tytöt saadaan tiedostamaan koulutusalojen merkityksen uralla etenimiseen.  Keskusteluissa korostui opinto-ohjaajien rooli - mikä onkin tärkeä. Itse nostin keskustelussa esiin myös aineenopettajien ja yleensä opettajien yritystuntemuksen.  Sen merkityksen ymmärtäminen näyttää olevan vaikeaa.  

ProRexi-päivillä kannustin rehtoreita olemaan esimerkkinä opettajille yritystuntemuksen lisäämisessä.  Oli ilo huomata, että rehtorit ottivat haasteen vastaan.

Viime viikolla itselleni vahvistui käsitys, että olemme tehneet oikean ratkaisun muuttaessa nuoriso-ohjelman painopisteen opetuksesta päättäviin, opettajiin ja opettajankouluttajiin. Kuntatalouden vaikeudet heijastuvat niin rehtoreiden kuin opettajien mielialaan ja halukkuuteen lähteä yrityksiin juuri nyt, mutta sinänsä suhtautuminen yritysten kanssa tehtävään yhteistyöhön on muuttumassa. Yritykset ovat nyt valmiimpia kuin koulut yhteistyöhön, mikä on iloinen muutos.  Edistysaskeleet ovat pieniä, mutta eteenpäin mennään.   

Liisa Tenhunen-Ruotsalainen

Kauniina lokakuun aamuna allekirjoittanut asteli Jyväskylässä Mattilanniemen upealle campusalueelle osallistuakseen valtakunnallisille yrittäjyyskasvatuspäiville. Agora - rakennuksen Martti Ahtisaari-saliin oli kerääntynyt toista sataa yrittäjyyskasvatuksen asiatuntijaa ja visionääriä ympäri Suomea.

Yrittäjyyskasvatusta voidaan oikeastaan jo pitää omana tieteenään kasvatustieteiden ja yrittäjyyden rajapinnassa. Jyväskylän yliopiston yrittäjyyyskasvatuksen guru Matti Koiranen toesikin, että "nyt yrittäjyyskasvatuksella on legitimiteetti sekä EU -  että kansallisella tasolla". Tällä hän tarkoitti sitä, että valtiolliset instituutiot edellyttävät koulutusorganisaatioilta yhä enemmän painotuksia yrittäjyyden opettamiseen. Toisin oli asia parikymmentä vuotta sitten, jolloin yrittäjyyskasvattajat olivat "lainsuojattomia". Toimijoitakin ja toteuttajia on tullut kentälle paljon lisää.

Yrittäjyyskasvatus on muotia tällä hetkellä. Koulujen opetussuunnitelmissa puhutaan "aktiivisesta kansalaisuudesta", ja paine on kova yrittäjyyden opettamiseen  myös yliopisto- ja  AMK- tasoilla. Satunnainen tarkkailija luentosalissa huomasi nopeasti  että alaan vihkiytyneitä ja innostuneita ihmisiä on paljon, mutta yrittäjyyskasvatus terminä  tarkoitti monille jokseenkin eri asioita.

Alaotsikoita löytyy paljon: sisäinen ja ulkoinen yrittäjyys, yhteisöllisyys, tekemällä oppiminen, ryhmäytyminen, luovuuden oppiminen - ja opettaminen. Kaikki nämä osa-alueet kuuluvat varmasti yrittäjyyskasvatukseen.

Kuitenkin opettajapuolelta tarkasteltuna sanahirviö yrittäjyys on aika sekava. Sanan alle  oikeastaan yritetään: ) sijoittaa mitä tahansa opettajien saunailloista (yhteisöllisyys) koulussa toimivaan nuorten yritykseen (ulkoinen yrittäjyys) saakka.

Mielestäni nyt olisikin erittäin tärkeää täällä fennien mailla selventää , mitä yleissivistävän koulutuksen tasolla yrittäjyyskasvatus tarkoittaa. Tunnen monia opettajia, rehtoreita, ja jopa sivistystoimenjohtajia, jotka suhtautuvat yrittäjämäisen toiminnan suosimiseen kouluissa myönteisesti, mutta mallien leviämistä rajoittaa se, ettei tiedetä mitä tässä oikein pohjimmiltaan tehdään.

Toisaalta avainsana onkin mielestäni juuri se tekeminen.  Teoriapohjan voi huoletta jättää vähemmälle, sillä yrittäjyyskasvatuksen ydin(teoria) on "learning by doing". 

Itse esittelin kollegani Heikki Piilosen casen Kajaanista, joka oli palautteen mukaan yksinkertainen ja selkeä malli opettajien yrittäjyyskasvatukseen. Valomainoksia tekevä Imagon Oy laittoi firmassa vierailleet rehorit töihin: heidän piti pienryhmissä suunnitella toimivia valomainoksia Lindex- vaateketjulle. Tuotokset käytiin läpi, ja niistä tuli sellkeä palaute. Tehtävänanto, ryhmäytyminen, tekeminen, kilpailu muita ryhmiä vastaan, ja lopuksi palaute - kyseessähän on malliesimerkki yrittäjyyskasvatuksen teoreettisista osa-alueista käytännössä. Esitystä kommentoinut Hämeenlinnan lyseon lukion rehtori totesikin, että "juuri toimiva helppo malli mitä opet voisivat vesossa tehdä".

Koulutasolla kaivataankin juuri toimivia malleja, ei teorioita. Silti opetussuunnitelmissa pitäisi olla yhdellä lauseella suomeksi mitä "yrittäjyyskasvatus" tarkoittaa, ja miten sitä voidaan kouluissa toteuttaa.