Kumppanuus on nousussa

Kulunut viikko koostui muutamasta seminaarista ja eri pedagogisten opettajajärjestön edustajien tapaamisesta.  

Eduskunnassa pidetyssä tasapalkka-seminaarissa puhutti naisten asema työmarkkinoilla. Teema on ilmiönä monisyinen. Naiset ovat koulutustasoon nähden aliedustettuina mm. johtotehtävissä.  

Naiset ovat kyllä tulossa. Tällä hetkellä korkeakouluista valmistuvista on naisia 63 prosenttia. Pörssiyhtiöiden hallituksissa naisia on 23 prosenttia. Vielä muutama vuosi sitten luku oli 16 prosenttia.

Seminaarissa mietittiin keinoja, miten tytöt saadaan tiedostamaan koulutusalojen merkityksen uralla etenimiseen.  Keskusteluissa korostui opinto-ohjaajien rooli - mikä onkin tärkeä. Itse nostin keskustelussa esiin myös aineenopettajien ja yleensä opettajien yritystuntemuksen.  Sen merkityksen ymmärtäminen näyttää olevan vaikeaa.  

ProRexi-päivillä kannustin rehtoreita olemaan esimerkkinä opettajille yritystuntemuksen lisäämisessä.  Oli ilo huomata, että rehtorit ottivat haasteen vastaan.

Viime viikolla itselleni vahvistui käsitys, että olemme tehneet oikean ratkaisun muuttaessa nuoriso-ohjelman painopisteen opetuksesta päättäviin, opettajiin ja opettajankouluttajiin. Kuntatalouden vaikeudet heijastuvat niin rehtoreiden kuin opettajien mielialaan ja halukkuuteen lähteä yrityksiin juuri nyt, mutta sinänsä suhtautuminen yritysten kanssa tehtävään yhteistyöhön on muuttumassa. Yritykset ovat nyt valmiimpia kuin koulut yhteistyöhön, mikä on iloinen muutos.  Edistysaskeleet ovat pieniä, mutta eteenpäin mennään.   

Liisa Tenhunen-Ruotsalainen

Kauniina lokakuun aamuna allekirjoittanut asteli Jyväskylässä Mattilanniemen upealle campusalueelle osallistuakseen valtakunnallisille yrittäjyyskasvatuspäiville. Agora - rakennuksen Martti Ahtisaari-saliin oli kerääntynyt toista sataa yrittäjyyskasvatuksen asiatuntijaa ja visionääriä ympäri Suomea.

Yrittäjyyskasvatusta voidaan oikeastaan jo pitää omana tieteenään kasvatustieteiden ja yrittäjyyden rajapinnassa. Jyväskylän yliopiston yrittäjyyyskasvatuksen guru Matti Koiranen toesikin, että "nyt yrittäjyyskasvatuksella on legitimiteetti sekä EU -  että kansallisella tasolla". Tällä hän tarkoitti sitä, että valtiolliset instituutiot edellyttävät koulutusorganisaatioilta yhä enemmän painotuksia yrittäjyyden opettamiseen. Toisin oli asia parikymmentä vuotta sitten, jolloin yrittäjyyskasvattajat olivat "lainsuojattomia". Toimijoitakin ja toteuttajia on tullut kentälle paljon lisää.

Yrittäjyyskasvatus on muotia tällä hetkellä. Koulujen opetussuunnitelmissa puhutaan "aktiivisesta kansalaisuudesta", ja paine on kova yrittäjyyden opettamiseen  myös yliopisto- ja  AMK- tasoilla. Satunnainen tarkkailija luentosalissa huomasi nopeasti  että alaan vihkiytyneitä ja innostuneita ihmisiä on paljon, mutta yrittäjyyskasvatus terminä  tarkoitti monille jokseenkin eri asioita.

Alaotsikoita löytyy paljon: sisäinen ja ulkoinen yrittäjyys, yhteisöllisyys, tekemällä oppiminen, ryhmäytyminen, luovuuden oppiminen - ja opettaminen. Kaikki nämä osa-alueet kuuluvat varmasti yrittäjyyskasvatukseen.

Kuitenkin opettajapuolelta tarkasteltuna sanahirviö yrittäjyys on aika sekava. Sanan alle  oikeastaan yritetään: ) sijoittaa mitä tahansa opettajien saunailloista (yhteisöllisyys) koulussa toimivaan nuorten yritykseen (ulkoinen yrittäjyys) saakka.

Mielestäni nyt olisikin erittäin tärkeää täällä fennien mailla selventää , mitä yleissivistävän koulutuksen tasolla yrittäjyyskasvatus tarkoittaa. Tunnen monia opettajia, rehtoreita, ja jopa sivistystoimenjohtajia, jotka suhtautuvat yrittäjämäisen toiminnan suosimiseen kouluissa myönteisesti, mutta mallien leviämistä rajoittaa se, ettei tiedetä mitä tässä oikein pohjimmiltaan tehdään.

Toisaalta avainsana onkin mielestäni juuri se tekeminen.  Teoriapohjan voi huoletta jättää vähemmälle, sillä yrittäjyyskasvatuksen ydin(teoria) on "learning by doing". 

Itse esittelin kollegani Heikki Piilosen casen Kajaanista, joka oli palautteen mukaan yksinkertainen ja selkeä malli opettajien yrittäjyyskasvatukseen. Valomainoksia tekevä Imagon Oy laittoi firmassa vierailleet rehorit töihin: heidän piti pienryhmissä suunnitella toimivia valomainoksia Lindex- vaateketjulle. Tuotokset käytiin läpi, ja niistä tuli sellkeä palaute. Tehtävänanto, ryhmäytyminen, tekeminen, kilpailu muita ryhmiä vastaan, ja lopuksi palaute - kyseessähän on malliesimerkki yrittäjyyskasvatuksen teoreettisista osa-alueista käytännössä. Esitystä kommentoinut Hämeenlinnan lyseon lukion rehtori totesikin, että "juuri toimiva helppo malli mitä opet voisivat vesossa tehdä".

Koulutasolla kaivataankin juuri toimivia malleja, ei teorioita. Silti opetussuunnitelmissa pitäisi olla yhdellä lauseella suomeksi mitä "yrittäjyyskasvatus" tarkoittaa, ja miten sitä voidaan kouluissa toteuttaa.

KUNNONPAIKASTA ON MONEKSI

 Siilinjärven ja Kuopion rajamaastossa sijaitseva kuntoutumis– ja hyvinvointikeskus Kunnonpaikka toimi tällä kertaa Siilinjärveläis-opettajien vierailukohteena. Vierailijoina olivat noin 25 Suininlahden koulun opettajaa. Kunnonpaikka on toiminut alueella jo lähes 40 vuotta ja on rakennuksena tuttu lähes kaikille. Se, kuinka monipuolinen palveluntarjoaja yritys tänä päivänä on, tuli monelle yllätyksenä.

Vierailua oli pohjustettu allekirjoittaneen toimesta. Sain Kunnonpaikasta tietoa eri ammattinimikkeistä, joita siellä toimii. Tarkoituksena oli, että opettajat valitsevat sieltä etukäteen ne, jotka he kokevat kaikkein kiinnostavimpina. Tämä toimenpide suoritettiin kahdestakin eri syystä. Ensinnäkin opettajien on hyvä tietää, mitä ammatteja vierailukohteesta löytyy. Toinen syy oli käytännöllisempi. Ammattinimikkeitä on yhteensä yli 50, joten kaikkiin on mahdotonta tutustua yhdellä kertaa.

Kunnonpaikan toiminta ja palvelut ovat muokkautuneet paljon vuosien saatossa. Kuntoutumiskeskuksen on mukauduttava ajan haasteisiin ja kohderyhmän muutoksiin. Esimerkiksi sotaveteraanien määrä on luonnollisista syistä vähentynyt vuosien saatossa. Toki erilaisten ryhmien kuntoutus on edelleen keskeistä. Terveys- ja hyvinvointipalvelujen sekä ravintolapalveluiden määrä kuitenkin kasvaa koko ajan.

Kunnonpaikka kattaa laajan kirjon SoTe- ja MaRa-alan ammatteja. Opettajien mielestä SoTe-alan ammateista kiinnostavimpia olivat mm. eri lääketieteen alat, psykologit, toimintaterapeutit ja kosmetologit. MaRa-alalta kiinnostusta herättivät mm. ravintolapäällikkö, vastaanottosihteeri, myyntisihteeri ja kokki. Alat esiteltiin ensin yleisesti yhteisessä tilaisuudessa. Pirteinä esittelijöinä toimivat eri alojen esimiehet. Tämän jälkeen kierrettiin katsomassa, missä eri alojen ammattilaiset toimivat.

Esittelyt herättivät runsaasti keskustelua ja kysymyksiä. Useassa yhteydessä todettiin, että henkilön persoonalla ja asenteella on suuri merkitys työpaikan saannin kannalta. Usein lyhytkin harjoittelujakso osoittaa, onko henkilö tyypiltään sopiva työyhteisön jäseneksi. Varsinkin Kunnonpaikassa työntekijän tulee sopeutua erilaisiin tilanteisiin ja olemaan valmis tekemään hyvin erilaisia tehtäviä. Ammattikuntien rajat saattavat usein hämärtyä. Toimitusjohtaja Katriina Lahti näytti itse kesällä hyvää esimerkkiä toimimalla uimavalvojana useaan otteeseen.

Vierailusta jäi opettajille varmasti paljon mielenkiintoista kerrottavaa oppilaille. Yhteistyötä Suininlahden koulun ja Kunnonpaikan välillä on tarkoitus jatkaa eri muodoissa myös tulevaisuudessa.

Olli Paavola

Taloudellinen tiedostustoimisto

 Toimitusjohtaja Katriina Lahti esittelee Kunnonpaikan tiloja

 Fysiologi Antti Jylhä esittelee testauslaboratoriotaan

Ovet auki Intiaan  Tampereella 28.8. 2009

Opetushallituksen tukema Ovet Auki Aasiaan verkosti järjesti Sammon keskuslukiossa   Tampereella ”Intian yhteiskunta ja kulttuuri-seminaarin  27-28.8. 2009. Taloudellisen tiedotustoimiston alueyhteyshenkilö Pentti Koivisto oli pyydetty mukaan käyttämään puheenvuoro littyen koulu-yritysyhteistyöhön,  aiheena oli ”Knowledge, skills and competencies in global world”.

Hyderabad – yksi Intian talouden vetureista

Seminaarin lähtökohtana on Intian nopea nousu globaalin talouden peluriksi. Yleinen mielipide Suomessa usein mieltää Intian ja sen asukkaat vanhentuneella tavalla, jota leimaavat tyypilliset mielikuvat kehitysmaasta.

Intia on kuitenkin noussut 2000-luvulla globaalistikin tarkasteltuna it-teknologian yhdeksi valtakeskukseksi.  Monet amerikkalaiset ja eurooppalaiset ohjelmistoalan suuryhtiöt , joukossa mm. Nokia, ovat siirtäneet tuotekehitystään Intiaan osaavan ja sujuvaa englantia puhuvan työvoiman vuoksi.

Tampereen seminaarissa oli verkkomaailmoissa  tunnetun intialaisen BITS- Hyderabadin johtaja, professori V.S Rao. Maallikolle ???

Hyderabad, on  eteläintialainen  kaupunki, jonka asukasluku on lähes sama kuin Suomen. Se on ehkä tärkein yksittäinen it-tenknologian keskittymä Intiassa. Kaupungissa on valtava Microsoftin tutkimuskeskus (suurin USA:n ulkopuolella), sekä vastaavat keskukset mm. Googlelta, Hewlett-Packardilta, AT&T.ltä ja intialaiselta ohjelmistojätti Wiprolta. Monikansalliset yhtiöt ovat tulleet hyödyntämään alueen eliittiyliopistojen tarjoamia mahdollisuuksia. Birla Institute of Technology and Science (kavereille vain BITS Hyderabad) on yksi näistä. Intialaiseksi yliopistoksi se on pieni, mutta kuuluisa tiukasta sisäänottoseulastaan. Tampereella tallaili juuri Hyderabadin kampuksen johtaja, Director V.S.Rao. Yliopisto toimii neljässä muussakin paikassa, mm. Persianlahden upporikkaissa öljykuningaskunnissa.

Professori Raon vierailua voitaisiin siis hyvin verrata vaikka Camridgen, MIT:n Yalen, tms. julkisuudessa  tutumman opinahjon erään tiedekunnan johtajan  vierailuun. Vierailun käytännössä sai aikaan Espoon Omnian opettaja Gyan Dookie, joka ennakkoluutlottomasti lähestyi BITS –Hyderabadia mailitsi ehdottamien yhteistyötä, ja vierailtuaan Intiassa Dookie kutsui prof. Raon vierailulle Suomen ehdottaen koulutuksen laajaan kenttään liittyvää yhteistyötä.

Suomessa professori Raon otti vastaan mm. Opetushallituksen pääjohtaja Timo Lankinen, jonka kanssa keskusteltiin mm Suomen ja Intian välisestä koulutusyhteistyöstä. Intiassa PISA- tutkimuksen tulokset eivät ole laajalti tunnettuja, syy voi osaltaan piillä erilaisessa tavassa tarkastella koulutuksen funktiota.

Johtuvatko koulutusajärejstelmien painotukset kulttuurieroista?

Omassa  mielenkiintoisessa esityksessään prof. Rao valotti Intian koulutusjärjestelmää. Periaatteessa se oli yllättävän yhteneväinen verrattuna omaamme. Eritoten yliopistomaailma pohjaa yhteiselle eurooppalaiselle perinteelle,  mutta varsinkin it- alan opinahjoissa amerikkalainen vaikutus on suuri. Silicon Valley tuntui olevan suuri innoittaja it-alan sekä virtuaalisena että konkreettisena mekkana. Tähän on vaikuttanut se, että Kaliforniassa moni menestynyt ohjelmistoalan yrittäjä on intialaistaustainen, ja menestyttyään sijoittanut pääomia takaisin Intiaan tai jopa muuttanut uudestaan  kotikonnuille. BITS Hyderabadin vahvuus onkin osaltaan vahva alumni, sillä entiset oppilaat ovat sijoittaneet ja tukeneet  suurilla summilla entistä opinahjoaan.

Intiassa käydään vilkasta keskustelua yliopistojen yksityistämisestä. Raon mukaan 1990- l Intiassa oli vain kourallinen yksityisiä yliopistoja. Tällä hetkellä n viidestäsadasta parisataa on muuttunut yksityisiksi. Kehitystrendi jatkuu, toisaalta ongelma lienee siinä, että suoraan bisnesorientoituneita, luonnonteiteisiin panostavia korkeakouluja  moni monikansallinen firma tukee avokätisesti, kun vähemmän mediaseksikkäissä  yksiköissä seinät rappeutuvat ja pöly leijailee parhaan henkilökunnan ja opiskelija-aineksen siirtyessä yksityisiin yliopistoihin.

Tietynlainen polarisaatio vallitsee myös koulutusjärjestelmän alemmilla tasoilla, sillä esim. perusopetuksen tasolla kouluissa on suuria alueellisia eroja, vaikka keskushallitus yrittääkin ponnistella tasa-arvoisen opintien turvaamiseksi.

Summa summarum: vertailtaessa Suomen ja Intian koulujärjestelmiä kultturierojen lisäksi esiin nousee väestöpotentiaali. Pienen kansakunnan täytyy kouluttaa mahdollisimman hyvin koko ikäluokka, Intiassa taas väestöräjähdys mahdollistaa sen, että panostetaan ehkä enenmmän huippujen seulomiseen esiin. Todennäköisesti myös intialaisessa yhteiskunnassa hyväksytään huippuyksilöiden ja yksikköjen priorisointi täysin luonnollisena asiana, kun taas Suomessa asiaa tarkastellaan koko väestön sivistämisen katsantokannalta. Toisaalta maamme yliopistomaailmassa voitaisiin ottaa oppia erittäin joustavasta  yliopisto-yritysyhteistyöstä, mitä esim. BITS Hyderabad menestyksekkkästi toteuttaa.

Kaksipäiväisessä seminaarissa  puhujina olivat mm Opetushallituksen kv. päällikkö Reijo Laukkanen, sekä laaja kirjo asiantuntijoita ja päättäjiä Opetusministeriöstä, Helsingin yliopistosta, Finprosta, ja Pirkanmaan alueellisista toimijoista.

V.S. Rao kertoo yliopistonsa yritysyhteistyöstä

Ovien avaaja Hyderabadiin Espoon Omniasta: Gyan Dookie

Entries and retirement in the Finnish labour market – In India this curve goes vice versa

Suomalainen kouluruokailu toimii aina- kuvassa seminaarin osanottajia ja alustajia

Nilsiän opettajat yritysvierailulla

Maanantaina 4.5. noin 20 innokasta Nilsiän yläkoulun opettajaa lähti viettämään yritysvierailupäivää Kuopioon. Mukaan saatiin suurin osa opettajista, sillä oppilaat viettivät samanaikaisesti taksvärkkipäivää. Taksvärkkipäivä mahdollisti myös sen, että vierailuun voitiin käyttää koko päivä. Päivän tavoitteita ja peruskoulun työelämäyhteistyön merkitystä oli pohjustettu jo viikkoa aikaisemmin allekirjoittaneen toimesta.

Vierailukohteiksi valittiin kaksi Kuopion alueen suurta yritystä. Savon Sellu, joka on tervehtinyt pohjoisesta Kuopioon saapuvia moottoritien varrella jo vuodesta 1968. Toinen kohde oli vuonna 1976 perustettu Junttan, joka on nykyään maailman johtavia lyöntipaalutuskoneita valmistava yritys. Molemmat ovat suuria, lähes 200 ihmistä työllistäviä yrityksiä. Silti varsin harva tiesi tarkemmin, mitä yritykset oikeastaan tekevät.

Aamu alkoi tutustumisella Savon Sellun tehtaisiin. Isäntänä toimi henkilöstöpäällikkö Veijo Happonen. Savon Sellu valmistaa aallotuskartonkia, jota käytetään lähinnä pakkausmateriaalina. Yhtiö siirtyi vuonna 2005 ulkomaalaisomistukseen ja se tunnetaan nykyään myös nimellä Powerflute oy.

Ryhmä tutustui ensin puun vastaanottoon ja sen alkukäsittelyyn. Tämän jälkeen saatiin lyhyt teoriaosuus yhtiön toiminnasta. Samalla opettajilla oli mahdollisuus esittää kysymyksiä. Opettajia kiinnosti erityisesti erilaiset ammatit, joita Savon Sellu tarjoaa. Samalla keskusteltiin myös koulutuksesta, joka toimisi hyvänä pohjana alalle. Lopuksi tutustuttiin vielä varsinaiseen kartonginvalmistusprosessiin.

Iltapäiväksi siirryttiin Kuopion etelä-puolelle, Junttanin uusille tehtaille. Uusi uljas tehdasrakennus on valmistunut vuonna 2008. Isäntänä toimi tuotantojohtaja Juha Hakkarainen, joka on myös toiminut uuden tehtaan pääarkkitehtina. Esittelijä todellakin tunsi tehtaan, sen jokaista yksityiskohtaa myöten.

Ruokailun jälkeen aloitettiin teoriaosuudella, jossa käytiin läpi yhtiön vaiherikkaita kehitysvaiheita ja nykyistä tilaa. Yhtiön kehitystarina on hyvä esimerkki siitä, kuinka ennakkoluulottomalla asenteella ja kovalla itseluottamuksella voi päästä pitkälle. Monelle opettajalle lyöntipaalutuskoneet olivat aivan uusi asia ja niiden käyttötarkoitus selvisi vasta paikan päällä. Myös 95 prosentin ulkomaanvientiosuus vetosi erityisesti kieltenopettajiin.

Teoriaosuuden jälkeen tutustuttiin varsinaiseen tehtaaseen ja päästiin myös paikan päältä seuraamaan juuri valmistuneen paalutuskoneen testausta. Eri työvaiheissa tarvittavan erikoisosaamisen määrä oli monelle uusi asia. Jokaisessa työvaiheessa valmistuvan koneen ympärillä työskenteli työvaiheeseen erikoiskoulutettu ryhmä.

Vierailupäivä oli opettajille erittäin positiivinen kokemus. Monille se aukaisi silmiä ja herätti kiinnostusta nähdä ja kokea jatkossa lisää. Vaikka vierailukohteet olivat hyvin erilaisia, oli perussanoma nuorille molemmissa sama. Yritykset kaipaavat uusilta työntekijöiltään ennen kaikkea oikeanlaista asennetta. Ilman sitä, ei korkeimmastakaan koulutuksesta ole juuri hyötyä. Opettajat ovat parhaita lähettiläitä tätä viestiä eteenpäin välittämään. 

Olli Paavola, Taloudellinen tiedotustoimisto

Kuvia vierailuilta:

Henkilöstöjohtaja Veijo Happonen kertoo Savon Sellun toiminnasta.

 Nilsiän opettajat ihmettelevät paalutuskonetta.

Tuotantojohtaja Juha Hakkarainen kertoo ja opettajat ovat kuuntelijan roolissa.

Aurinkoiseen  Tampereen aamuun oli kokoontunut satoja aktiivisia toimijoita , joita yhdisti yksi asia- opettajankoulutuksen ja yritysten yhteistyö.

Avauspuheesssaan Kasvatustieteellisen seuran pj prof Marjatta Lairio, totesi, että foorumin on tarkoitus olla lähtökohtana kestävään  yhteiskunnalliseen ohjelmaan – sopivan kunnianhimoinen  tavoite siis

Opetusministeri Virkkunen näki, että Suomessa opettajuus on yhä erittäin .arvostettu professio. Toisaalta yhteiskunnan muuttuessa myös opettajankoulutuksen täytyy muuttua, se ei voi olla enää erillinen saareke. Suomeksi sanottuna : win win-periaate oli siis ydin. Nuori naisministerimme oli myös aiheellisesti huolissaan nuorista miehistä pohtien myös miesten syrjäytymiskehitystä.

Toisaalta pohdittaessa  opettajien täydennyskoulutusta nousi esiin ongelma, miten työnsä melkoisen kuormittavaksi kokeva opettaja voisi/jaksaisi suuntautua yhteistyöhön yritysten kanssa?

Olisiko tässä myös elinkeinoelämällä mahdollisuus antaa ainakin sivustatukea kouluille esim., tukemalla julkisesti kasvatuskäytänteitä., liittyen vaikka hyviin tapoihin ja yhteisten pelisääntöjen tärkeyteen niin kouluissa kuin työelämässä?

Rosendahlin henki- termi nousi esiin ensimmäisen kerran ministeri Virkkusen puheessa. Sillä hän tarkoitti hyvää ilmapiiriä, , jonka merkeissä Tampereella nyt kokoonnuttiin.

Seminaariyleisöön sai ns. säpinää ministeri Mauri Pekkarinen, joka pohti aluksi omaa pituuttaan suhteessa mikrofonin korkeuteen. Siviilirohkeutta osoitti heitto siitä , että ”Tampereellakin voi opiskella!”

Pekkarinen pohti tiukasti ,miksi maamme yliopistoissa syntyy niin vähän tuotteistettuja innovaatioita verrattuna maamme korkeatasoiseen yliopistolaitokseen. ”Koulutusjärjestelmä on  osa kansallista innovaatiojärjestelmää” totesi ministeri.

Yleisesti ottaen seminaarien anti punnitaan pienemmissä keskusteluryhmissä. Moni näyttävästi ulospäin pönöttänyt symposiumi on paljastunut ontoksi viimeistään siinä vaiheessa, kun pienryhmien osanottajat karkaavat välittömästi kahville.  Rosendahlin sessio tarjoaa tästä virkistävän poikkeuksen. Kaikissa pienryhmissä keskustelu oli erittäin vilkasta ja aktiivista, ja oikeasti yritettiin  löytää yhdistäviä tekijöitä eri toimijoiden välillä.

Intensiivisen työskentelyn päättää runsas illallinen, tosin illan isäntien ja emäntien maljapuheet joudutaan takapöydissä arvaamaan äänentoiston petettyä. Lopullinen verkottuminen eteni pöytäkunnittain tehokkaasti, ja lopulta osa päätyi hotellimme diskoon, joka oli varattu vain seminaarilaisille. Moni osanottaja oli viettänyt nuoruuttaan 80- luvulla, ja dj erikoistuikin pelkästään 80 – l painajaismaiseen ”musiikkiin”…

Loppupuheenvuoroissa tuli selvästi esiin, että aikaisemmin vuoropuhelu opettajankoulutuslaitosten toimijoiden ja  työelämän etujärjestöjen välillä  on ainakin osittain epäonnistunut. Yritysmaailma on koettu jopa uhkana tieteelliselle vapaudelle ja toisaalta myös työnantajaliittojen edustajat myönsivät , että aikaisemmin viestintä on ollut puutteellista  opettajakoulutuslaitosten suuntaan. Toisaalta yliopistomaailmassakin asenteet ovat selvästi muuttuneet aikaisemmista selvästi myönteisimmiksi, ja pohjimmiltaan  koulutuksen ja elinkeinoelämän tiivis yhteistyö on kansallinen etu globaalissa maailmassa.

Monessa pöytäkeskustelujen loppupuheevuoroissa todettiin seminaarin onnistuneen hyvin tavoitteissaan tuoda instituutiot  nimeltä OKL ja työelämä vuoropuheluun.Samaan hengenvetoon jäätiin odottamaan seuraavaa toimintaa asian tiimoilta, eräänlaista linjanvetoa.

 Pallo on saatu nyt pyörimään.. Ilman jatkotoimenpiteita jokainen pelaa ”omassa päässä omilla kiakoilla” kuten manselainen ikivanha sananparsi toteaa. Toivottavasti Rosendahlin foorumi saa jatkoa, ja tulevaisuudessa sitä tarkastellaan virstanpylväänä tiellä kohti luontevaa OKL-yritysmaailma –kumppanuutta

Blogistina Pentti Koivisto, Taloudellinen Tiedotustoimisto

Suomi kulkee vakaasti eteenpäin vuonna 2020. Edellisen vuosikymmenen vaihteen lama on jäänyt taakse. Sen arvet toki näkyvät ja opetukset eivät ole painuneet unholaan – vielä. Parissa vuodessa syntynyt -10 prosentin kupru kansantuotteeseen on silottunut kymmenen peräkkäisen parin prosentin kasvuvuoden aikana ja Suomi on vauraampi kuin koskaan. Lama ei siis sittenkään ollut epäjatkuvuuskohta pitkässä kehityksessä, vaan asettui kuitenkin alkukauhistuksen jälkeen normaaleihin mittasuhteisiin.

Vauraiden suomalaisten verkkokirjoituksia lukiessa voisi kuitenkin päätellä lopun aikojen olevan käsillä. Käynnissä oleva korkea-asteen koulutusverkoston leikkaus on synnyttänyt vertaansa vailla olevan huudon. 2000-luvun taitteen kyläkouluverkoston taikka 2010-luvun lukioverkon karsimisesta käyty keskustelu kuulosti tähän verrattuna hyttysen surinalta.

Vielä vuonna 2005 yhtä noin 60 000 nuoren ikäluokkaa kohti oli 29 000 aloituspaikkaa ammattikorkeakouluissa ja 20 000 yliopistoissa, yhteensä siis 82 prosentille ikäluokasta. Kun paikkoja nyt leikataan puoleen noista huippuluvuista ja keskitetään maakuntakeskuksiin, erityisesti ammattikorkeakoulujen alueellisesta roolista käytävä keskustelu on saavuttanut aivan uudenlaiset mittasuhteet.

Koulujen rooli ei muutenkaan kukoista Suomessa. Osaaminen muistetaan juhlapuheissa, mutta vanhusväestön hoiva vie voimavarat. Eläkeikää lähestyvien ja siinä jo olevien ylivertainen poliittinen aktiivisuus nuorempiinsa verrattuna näkyy yhteiskunnassa. Äänestysaktiivisuuden painuttua amerikkalaisiin lukemiin alle 50 prosentin, aktiiviset suuret ikäluokat jyräävät nuoret allensa. Vanhemmat opettajat muistelevat kouluilla kaiholla 2010-lukua, jolloin resursseja oli sentään vielä kohtuullisesti.

Johtamisen vallankumous

Resurssien väheneminen on saanut kouluissa aikaan yhden vallankumouksellisen muutoksen. Kunnallisen johtamisen edelläkävijöinä rehtorit käyttävät todellista valtaa. Taloudellisten ja tuotannollisten syiden varjolla tapahtunut ensimmäinen irtisanomisaalto on tuonut ryhtiä työskentelyyn. Tavoitteiden asettaminen, toiminnan ohjaaminen ja tulosten seuranta on noussut kiitettävälle tasolle. Suuren alkukaaoksen jälkeen tämä on parantanut selvästi niin opettajien kuin oppilaidenkin työ- ja kouluviihtyvyyttä.

Opetuksen arkeen kuuluu erottamattomasti tietotekniikan, kuten verkko-opetuksen ja etäopetuksen hyödyntäminen. Muutos on tapahtunut pikku hiljaa, sitä mukaa kun tietokonesukupolveen kuuluvat 1980- ja 90-luvuilla syntyneet ovat miehittänet enimmät opettajanpostit. Myös luokkaopetuksen traditio on lopullisesti murtunut. Avoimia oppimisympäristöjä hyödynnetään monin tavoin. Yritysten kiinnostus on syliin kaatuneen työvoimapulan myötä vihdoin realisoitunut aktiiviseksi käytännön toiminnaksi.

Oppilas on aina oppilas

Jokin tässä maailmassa pysyy aina ennallaan. Koulussa se on opettajien suhtautuminen oppilaisiin. Kuinka hyvin olivatkaan asiat kultaisella 2000-luvulla, kun opettajat olivat nuoria! Nykyoppilailla on taas uusia, kummallisia tapoja, eivätkä he suhtaudu kunnioittaen opettajiensa elämänkokemukseen ja viisauteen. Toisin kuin 2000-luvulla, oppilaat myös käyttäytyvät huonosti. Viattoman keppostelun, kuten aamupäiväkännien sijaan joka luokan pari pahista tekee aivan mahdottomia, ala-arvoisia ja turmioon johtavia rötöksiä.

Se tosin on tunnustettava, että kärki päihittää opettajansa nanoteknologiassa ja englanninkieliseen materiaaliin tutustuminen ei tuota vaikeuksia oppilaiden suurelle enemmistölle.