Suomalaiset nuoret pitäisi saada siirtymään nopeammin työelämään. Tämä on täysin totta ja siihen on olemassa myös nippu erilaisia keinoja. Tätäkin tärkeämpää olisi kuitenkin huolehtia siitä, että työelämään siirtyneet nuoret myös viihtyvät ja sitä kautta kiinnittyvät sinne. Tämän vuoksi olikin huolestuttavaa lukea uutta selvitystä suomalaisen työntekijän hyvinvoinnista. Liian monet 18-29 vuotiaat nuoret kokevat työelämän raskaaksi ja kuormittavaksi heti työuran alussa. Erityisesti henkinen kuormittavuus koetaan ongelmaksi.

Kilpailu on kovaa ja työelämän vaatimukset ovat varmasti vuosi vuodelta kiristyneet. Tämä on omiaan lisäämään nuoren, monella tapaa vielä epävarman työntekijän painetta. Nuoret työntekijät ovat lisäksi muita useammin vuorotyössä. Silti tilanne ei mielestäni selity pelkästään näillä tekijöillä. Suurin osa nuorista kuitenkin kiinnittyy ja viihtyy työelämässä hyvin. Aiemmin viittaamassani selvityksessä osoitettiinkin mielestäni varsin selvästi, että nuoren (ja toki vanhemmankin) työntekijän työssä viihtyvyys korreloi aika vahvasti hänen elintapojensa kanssa.  Ja mikä on huolestuttavinta, tässä nuorten työntekijöiden ikäryhmässä liikuntaa harrastetaan selkeästi vähiten. Tupakointi ja runsas alkoholin käyttö ovat taas kaikkein yleisimpiä.

Jokainen työelämässä jo jonkin aikaa ollut tietää sen, että virkeänä työviihtyvyys ja sitä kautta työteho ovat paljon korkeammalla. On varmasti kiistämätön fakta, että perusterveelliset elämäntavat takaavat suhteellisen hyvän voinnin. Enkä nyt tarkoita sitä, että ihmisten, tai tässä tapauksessa nuorten, tulisi olla raivoraittiita tai himokuntoilijoita, jaksaakseen työelämässä. Tärkeintä on, että löytää itselleen toimivan mallin. Sellaiset toimintatavat, että kokee olevansa virkeä. Onhan nuorten elämässä toki paljon muitakin asioita, mitkä saattavat väsyttää tai uuvuttaa. Se ei kuitenkaan ole tämän asian pointti. Uskon, että pienelläkin korjausliikkeellä saataisiin aikaan isoja muutoksia. Säännöllinen liikuntasuoritus, tupakoinnin lopettaminen tai joku muu elämäntapojen korjausliike näkyisi varmasti ajan myötä parantuneena työviihtyvyytenä.

Elämäntavat ovat useimmiten sellaisia, että ne opitaan jo hyvin nuorina. Nopea korjausliike esimerkiksi liikunnan harrastamisen lisäämiseksi ei tapahdu sormia napsauttamalla työelämään siirryttäessä. Nuoret pitäisi saada ymmärtämään terveiden elämäntapojen arvo jo nuorena. Koulu on tässä usein aika voimaton ja vastuu on hyvin paljon kodissa ja vertaisryhmissä.

Rupesin pohtimaan sitä, mitä voitaisiin tehdä asian edistämiseksi. Ihminen, ja erityisesti nuori, tarvitsee useimmiten jonkin porkkanan muuttaakseen toimintamallejaan. Tämä tarkoittaa sitä, että liikunnan lisäämiseen ja päihteettömyyteen tulisi olla jokin konkreettinen kannuste. Se, että nuorelle kerrotaan hänen paremmasta työhyvinvoinnistaan 10 vuoden kuluttua, on harvoin sellainen. Tai jos käsket nuorta liikkumaan enemmän, hän ei sitä varmasti tee.

Mieleeni tuli esimerkki työelämän puolelta. Nosturifirma Pekkaniska on niittänyt mainetta kuntoilubonuksillaan sekä muilla kannusteilla terveisiin elämäntapoihin. Esimerkiksi tupakoinnin lopettamisesta luvataan 1000 euroa ja maratonin juoksemisesta 170 euroa. Tulokset ovat olleet hyviä ja työntekijät ovat oikeasti innostuneet kuntonsa kohottamisesta. Jos yrityksellä on vuodessa sairauspoissaoloja vain 0,7 prosenttia (suomalaisissa yrityksissä keskimäärin 7,4 prosenttia), on se jos jokin todiste toiminnan tuloksista.

Voisiko jokin vastaava kannustinjärjestelmä toimia myös nuorilla. Tiedän, että jotakin tämän suuntaisia yrityksiä on koulumaailmassa ollut, mutta kannustimet ovat olleet riittämättömät. Voisiko muutama ylimääräinen lomapäivä tai palkintomatka olla esimerkiksi tällaisia. Pidemmälle vietynä palkintona voisi olla opiskelupaikka tai jopa työpaikka. Vanhemmilla voi olla taas omat keinonsa ja porkkanansa nuorten liikuttamiseen. Hyvä ajatus on myöskin Nuori Suomi-järjestön your move-kampanja, jossa nuoret saavat järjestää liikuntatapahtumia toisilleen.

Kaikki panostukset maksavat itsensä varmasti moninkertaisina takaisin. Suomalainen yhteiskunta tarvitsee entistä enemmän hyvinvoivia työntekijöitä.

Olli Paavola

Taloudellinen tiedotustoimisto

Onko olemassa erikseen naisten töitä ja miesten töitä? Tämä on kysymys, johon nykypäivänä törmää jatkuvasti. Kysymykseen ei ole enää olemassa niin yksiselitteistä vastausta, kuin esimerkiksi vielä sotien jälkeisessä Suomessa. Mielestäni asian suhteen ollaan nykyään myös liiankin herkkiä. Mielestäni on selvää, että tietynlaiset työtehtävät sopivat paremmin miehille, ja tietynlaiset taas naisille. Se ei silti tarkoita sitä, että mies tai nainen ei voisi toimia tai viihtyä missä tahansa työssä. Kyse on enemmän ihmistyypistä ja tietyille ominaisuuksille sopivista tehtävistä.

Suomi tunnetaan tasa-arvon edelläkävijä maana. Suomessa naisten työllisyysaste on myös erittäin korkea, kuten EK:n selvityksestä käy ilmi. Kun puhutaan kokoaikatyöstä, suomalaiset naiset ovat aivan maailman huipputasoa. Vertailu miehiin on siis näiltä osin varsin tasapuolista. Silti tietynlaiset työtehtävät vetävät edelleen naisia puoleensa ja tietynlaiset miehiä. Mielestäni on varsin normaalia, että miehiä on enemmän rakennusalalla tai puolustusvoimissa. Vastaavasti naisten osuus hoitoalalla tai kauneudenhoitoalalla on suurempi. Mielestäni siinä ei ole mitään outoa, eikä sitä pidä väkisin muuttaa pelkästään tasa-arvoon vedoten.

Yrityksiä kierrellessäni kysyn usein sitä, mikä on heidän työyhteisönsä sukupuolijakauma. Olen saanut huomata, että nais- ja miesvaltaisten työyhteisöjen toimintakulttuurit ovat hyvin erilaisia. Asiassa nähdään sekä hyviä, että huonoja puolia. Yleensä kuitenkin todetaan, vastakkaisen sukupuolen läsnäolo koetaan äärimmäisen tärkeäksi. Hyvin miesvaltaisissa työyhteisöissä asiat saatetaan hoitaa joskus turhankin suoraviivaisesti. Voimakkaasti naisvaltaiset työyhteisöt saattavat taas pyöritellä samanlaista asiaa hyvinkin pitkään. Vähemmistönä oleva sukupuoli saa jopa tietynlaisen erityisaseman.

Naisten osuus johtavassa asemassa toimivista henkilöistä on edelleen pieni. Osuus on kuitenkin nousemassa, kuten naisjohtajamme omassa blogissaan totesi. Esko Kiesi munasi  jokin aika sitten itsensä toteamalla, ettei naisista ole johtajiksi. Itse en näe sukupuolta keskeisenä tekijänä hyvässä johtajuudessa. Minulla on kokemusta sekä nais- että miesjohtajista. Johtamistyylit voivat olla erilaisia, mutta molemmilla sukupuolilla on yhtäläiset edellytykset hyvään johtajuuteen. Johtajuuskysymyksessä kummittelevat todennäköisesti ne samat vanhat haamut, jotka vaikuttavat myös eri ammattien sukupuolileimaan.

Anekdootin omainen esimerkki todellisesta naisjohtajuuden mallitalosta löytyy edellisen blogini aiheesta, eli hyvinvointikeskus Kunnonpaikasta. Yrityksen kahdestatoista eri johtajasta ainoastaan kiinteistö- ja talouspäällikkö ovat miehiä. Että silleen!

Hyvää syyslomaa kaikille!

Olli Paavola

Taloudellinen tiedotustoimisto

 Kuopion energian tuotantopäällikkö Peter Seppälä esittelee voimalan valvomoa matematiikan opettajille. Voimala on hyvin miesvaltainen työyhteisö. Muutamaa naistyöntekijää arvostetaan suuresti.