”Elämä loppuu kun työelämä alkaa”, näin huudahti abityttö opotunnillani joitakin vuosia sitten. Silloin en osannut pysähtyä syvällisemmin miettimään, mitä hän tarkoitti. Nyt ymmärrän, että huudahduksen takana oli aito pelko työelämään siirtymisestä.

Elinkeinoelämä on Raimo Sailaksen lisäksi pitkään vaatinut työurien pidentämistä.  Keinoina ovat aikaisemmin opintojen aloittaminen ylioppilaaksi tulon jälkeen ja toisaalta työuran pidentäminen loppupäästä. Huoli työurien pituudesta on aiheellinen kun tarkastelee Suomen väestörakennetta.  Vuonna 2030 jokaista työssäkäyvä kohtaan on kolme huollettavaa. Takka on raskas ja mahdoton, jollei jotain tapahdu.

Palataan takaisin abitytön kommenttiin. Jos olisin ymmärtänyt pysähtyä huudahdukseen, olisin kysynyt, miksi elämä sinusta loppuu?  Kun en voi palata takaisin vuosien takaiseen tilanteeseen, joudun tukeutumaan tutkimustietoihin asiasta.

Taloudellisen tiedotustoimiston talvella tekemä Nuorten arvot ja elämä – tutkimus osoittaa, että runsas puolet 15-21 –vuotiaista pelkää työelämää. Pelon syynä on, ettei työelämää tunneta. Kokemus työelämästä puuttuu. Tämä saattaa olla syynä myös siihen, että korkeakouluopintoja pitkitetään.

Kun nuori astuu työelämään, tarkoittaa se samalla kokonaisvaltaista vastuun ottamista itsestään. Turvallinen opiskelijastatus on takana, jolloin voi tehdä paljon sitä mitä huvittaa.  Työelämä tarkoittaa sääntöjä, etikettiä, aikatauluja – aikuisuutta.

Työelämään voi tutustua vain kokeilemalla ja tekemällä. Tässä kohtaan astuvat kuvaan mukaan yritykset. Yritysten on tarjottava nuorille mahdollisuus tehdä tuttavuutta työelämän kanssa työelämään tutustumisjaksojen, kesätöiden, työssäoppimis – ja harjoittelujaksojen kautta. Työelämä on osa elämää. Tehdään se yhdessä eläväksi!

 Liisa Tenhunen-Ruotsalainen

Tuli taas todistettua, että ajatukset avartuvat kun lähtee toimistolta eri alojen asiantuntijoiden pariin.  Viisaus ei todellakaan asu meissä, vaan se jalostuu vurovaikutuksessa, dialogissa erilaisten ihmisten kanssa. 

Olin viikonloppuna lukiota ja erityisesti kesälukion kehittämistä pohtivassa ryhmässä Lohjalla  Kanneljärven Opiston kauniissa maisemissa.  Lukiokoulutuksen kehittämiseksi on asetettu työryhmä, jonka tehtävänä on pohtia mm. mitä yleissivistys tarkoittaa, mikä on lukion tehtävä.  

Tehtävä on mitä ajankohtaisin, kun mietitään kiristyvän kuntatalouden näkökulmasta esimerkiksi lukioverkkoa.  Pääkaupunkiseudun ulkopuolella lukiokoulutus joutuu kilpailemaan tosissaan opiskelijoista.  Asetelma on muuttunut muutamassa vuodessa.  

Kunnat haluavat pitää kiinni omasta lukiosta, mutta pienenevät ikäluokat ja toisaalta huoltosuhteen muutoksesta aiheutuvat kustannukset kunnissa, ovat realiteetteja, minkä vuoksi kuntien on haettava ratkaisuja.  Esimerkiksi Jyväskylä on siirtänyt lukiokoulutuksen ylläpidon kuntayhtymälle, joka vastaa myös ammatillisesta toisesta aseteesta.

Tähän tilanteeseen on tultu, kun nuoret ovat alkaneet valita toisin kun kunnanisät ovat suunnitelleet. Kävimme illan ja yön mittaan mielenkiintoisia keskusteluja, missä muissa asioissa nuoret muuttavat rakenteita.

Taloudellisen tiedotustoimiston Maahanmuuttajanuoret Suomessa 2009 - tutkimus paljasti, että maahanmuuttajanuoret eivät poikkea valtaväestöstä unelmiltaan ja haaveiltaan työelämän suhteen.  He eivät suostu siihen rooliin, jonka me aikuiset olimme heille asettaneet. 

Mitä jos nuoret eivät ole valmiita noudattamaan lakeja ja asetuksia. Jos nuoret eivät esimerkiksi ole valmiita kantamaan vastuuta vanhenevista ikäluokista? Jos he eivät suostu maksamaan yhä korkeampia veroja, työeläkemaksuja jne., joilla huolehditaan suurista ikäluokista?  Me pidämme itsestään selvyytenä, että he ottavat vastaan lakien ja asetusten mukanaan tuomat velvoitteet. Mutta miksi ei olisi mahdollista toisenlainenkin vaihtoehto? Varsinkin jos nyt vallassa olevat puhuvat työurien pidentämisestä, mutta ovat itse jäämässä eläkkelle huomattavasti aikaisemmin? 

Kuunnellessani Prima-päivässä Raimo Sailasta ja hänen huoltaan huoltosuhteesta, mieleeni nousi ilkeä ajatus. Totta on, että huoltosuhde heikkenee. Vuonna 2030 jokaista työssäkäyvää kohtaan on lähes kolme elätettävää- karmeaa.  

Ongelmasta on puhuttu pitkään. Raimo Sailaskin on asiasta paasannut varmaan jo viimeiset kymmenen vuotta. Ratkaisuksi on esitetty työurien pidentämistä, maahanmuuttajia jne. 

Tilanne ei vaan näytä muuttuvan. Mutta entäs jo? Entäs jos vanhan rakenteiden edustajat jäisivätkin eläkkeelle nyt, eivät pidennä työuriaan, vaan antavat platformin nuorille. Nuoret voivat keksiä aivan uudenlaisia ratkaisuja, jos heille anettaisiin mahdollisuus.

Nuoret haluavat, että heitä kuunnellaan työpaikoilla ja että heidät otetaan vakavasti. Nin kuin useat nuorisotutkimukset osoittavat, nuoret eivät alistu käskytyskulttuuriin.  He haluavat aitoa dialogia, aidosti vastuuta ja yhdenvertaisuutta.

Luojan kiitos - muutos olisi mahdollinen - jos vain annamme siihen mahdollisuuden.

Liisa Tenhunen-Ruotsalainen

Ei siis "Hyvää koulupäivää" niin kuin on totuttu toivottamaan.  "Hyvää oppimispäivää" - toivotukseen tiivistyy hyvin tänään Wanhassa Satamassa pidetyn Grasping the Future  - seminaarin anti.

"Hyvää koulupäivää" - toivotus pitää sisällään ajatuksen, että oppimista tapahtuu koulun betoniseinien sisällä.  Toki koulukin voi olla oppimispaikan lisäksi oppimisympäristö, kun siellä on erilaista toimintaa: aamu - ja iltapäiväkerhoja jne. 

"Hyvää oppimispäivää! - toivotus pitää sisällän ajatuksen, että oppimista tapahtuu erilaisissa ympäristöissä-paikoissa, jossa oppija voi olla toimija.  Oppimiseen liittyy tekeminen, osallistuminen.  Heureka, nyt on siis todistettu kasvatusalan tutkijoiden suulla, että yrityskin voi olla oppimisympäristö.  

Toinen oppimisen paikka oli itselleni Turun tulevaisuudentutkimsulaitoksen vetämä Tulevaisuuden työelämä - tuokio.  He koordinoivat ESR- hanketta, jossa tuotetaan verkkoon ammattikorkeakoulu- ja yliopisto-opiskelijoille Get  a  Life - palvelu, mikä sisältää mahdollisuuden rakentaa omia opiskelu - ja työuria. Taustadatana ovat erilaiset työelämän skenaariot. 

Kaikki tämä infra on vasta rakenteilla. Antoisinta oli, että meidät laitettiin tuottamaan sisältöä- tulevaisuuden työelämän skenaarioita porinaryhmissä.  Tehtävä oli: miettikää kolme asiaa, jotka ovat niin radikaaleja, että ne muuttavat 10 vuoden päästä yhteiskuntaa. 

Eli se villikortti, joita ei kukaan olisi osannut uskoa tapahtuvaksi ja seuraukset olisivat yhteiskunnan kannalta merkittävät.  Klassinen esimerkki lienee Neuvostoliiton hajoaminen, ja sen seuraukset meidän talouteen.

Niin minä porisin asiasta kolmen minulle ihan tuntemattoman henkilön kanssa.  Itse asiassa olin jo asiaaa pohtinut tällä viikolla petikaverini kanssa. Ajelimme töihin, ja kuuntelimme radiosta uutisia.Uutisissa puhuttiin Kööpenhaminan ilmastokonferenssista, ja sen mahdollisesta epäonnistumisesta.  Kuinkas muuten. Mutta jotenkin siinä aloimme puhua ilmastonmuutoksen seurauksista tyyliin entäs jos?

Entäs jos Kiinassa ilman saastuminen on niin radikaalia, että kiinalaiset lähtevät liikkeelle.  Alkaisi uuden ajan kansainvaellukset. Mitä tämä merkitsisi Suomelle?

Edellisen kansainvaelluksen seurauksena Suomi - tai mitä me silloin olimme- sai pysyviä asukkaita.  Tähän asti maaperäämme oli käytetty nautintoalueena, mutta mm. ilmaston takia, alue ei ollut houkutteleva.

Kansainvaellukset puskivat kansoja omilta alueiltaan vahvempien tieltä, ja niin "Suomi" sai pysyvää asutusta.

Saisko Suomi kansainvaellusten seurauksena kauan kaivattuja maahanmuuttajia, tulisiko meille ylitarjontaa työvoimasta?

Toinen asia mitä pohdimme, oli, entäs jos suomalaisten arvot muuttuvat. Tietotekniikka pettää, internet kaatuu maailmasta, ja tilalle tulee hiljaisuuden, hitauden kulttuuri? Mitä tämä tarkoittaisi työn teolle?

Kolmatta entäs jos asiaa emme ehtineet miettiä. Mitkä sinähän voit sen tehdä. Entäs jos...

Liisa Tenhunen-Ruotsalainen

Kumppanuus on nousussa

Kulunut viikko koostui muutamasta seminaarista ja eri pedagogisten opettajajärjestön edustajien tapaamisesta.  

Eduskunnassa pidetyssä tasapalkka-seminaarissa puhutti naisten asema työmarkkinoilla. Teema on ilmiönä monisyinen. Naiset ovat koulutustasoon nähden aliedustettuina mm. johtotehtävissä.  

Naiset ovat kyllä tulossa. Tällä hetkellä korkeakouluista valmistuvista on naisia 63 prosenttia. Pörssiyhtiöiden hallituksissa naisia on 23 prosenttia. Vielä muutama vuosi sitten luku oli 16 prosenttia.

Seminaarissa mietittiin keinoja, miten tytöt saadaan tiedostamaan koulutusalojen merkityksen uralla etenimiseen.  Keskusteluissa korostui opinto-ohjaajien rooli - mikä onkin tärkeä. Itse nostin keskustelussa esiin myös aineenopettajien ja yleensä opettajien yritystuntemuksen.  Sen merkityksen ymmärtäminen näyttää olevan vaikeaa.  

ProRexi-päivillä kannustin rehtoreita olemaan esimerkkinä opettajille yritystuntemuksen lisäämisessä.  Oli ilo huomata, että rehtorit ottivat haasteen vastaan.

Viime viikolla itselleni vahvistui käsitys, että olemme tehneet oikean ratkaisun muuttaessa nuoriso-ohjelman painopisteen opetuksesta päättäviin, opettajiin ja opettajankouluttajiin. Kuntatalouden vaikeudet heijastuvat niin rehtoreiden kuin opettajien mielialaan ja halukkuuteen lähteä yrityksiin juuri nyt, mutta sinänsä suhtautuminen yritysten kanssa tehtävään yhteistyöhön on muuttumassa. Yritykset ovat nyt valmiimpia kuin koulut yhteistyöhön, mikä on iloinen muutos.  Edistysaskeleet ovat pieniä, mutta eteenpäin mennään.   

Liisa Tenhunen-Ruotsalainen