Toista todellisuutta? 

Viimeaikoina lukemani artikkelit sosiaali- ja terveysalasta ovat koskettaneet pääosin henkilöstön epäpätevyyttä ja vanhuspalvelujen huonoutta. Nettikeskusteluissa dementikkojen hoitoa kuvataan ihmisoikeusrikkomuksina ja vanhusten palvelut nähdään kansallisena häpeätahrana. Hoitajat taasen ovat mielenterveysongelmaisia lääkkeiden väärinkäyttäjiä. Työharjoittelujaksoni Mainio Vireen yksikössä mahdollisti sen, että voin arvioida yhtä olemassa olevaa todellisuutta. Onko vanhusten hoito ihmisoikeuksien rikkomista, saavatko he ulkoilla ja ovatko he tokkuraiseksi lääkittyinä ja vuoteisiin kahlittuina?

Astuessani ryhmäkotiin huomioni kiinnittyi ensin rikkaaseen värimaailmaan, sisustus ei ollutkaan harmaata ja muovista vaan kodinomaista. Työharjoittelutehtäväni muodostuivat pesuista, ruokailuissa avustamisesta sekä asukaskohtaisesta hoivasta. Yllätyksekseni asukas saikin halutessaan nukkua pidempään, eli aamupalan aikataulu ja hoitajat joustivat. Asukkaita ei kiikutettu puurolautasen ääreen tuoliin sidottuna vaan ruokailussa oli oman valinnan ja vapaaehtoisuuden mahdollisuus. Mielikuva siitä, että kaikilla olisi vaippahousut, jottei ketään tarvitsisi kuljettaa päivän aikana wc:hen, osoittautui myös vääräksi. Työpäiväni kuluivat nopeasti ja mielekkäästi asukkaiden erilaisten tarpeiden ja ruokailujen rytmittäessä päivää.

Ihmisten kohtaamista, kunnoitusta ja arvostamista

Kysellessäni sitä, miksi hoitajat olivat valikoituneet alalle, yleisin syy oli ihmisten kanssa oleminen. Hoitajien erilaisuus asukkaiden kohtaamisessa oli rikkaus. Työvuorossa oli samanaikaisesti sisar-hento-valkoisen äidillisen lämpimiä ja veljellisen asiakeskeisiä hoitajia. Haluamme arjessammekin ympärillemme erilaisia ihmisiä, joten myös hoitoyksiköissä se on vahvuus kohtelun ollessa kuitenkin aina toista kunnioittavaa ja arvostavaa.

Alan kielteisenä puolena tuli esiin ajoittainen kiire. Arjessa hoitaja joutui kokemaan ristiriitaisia tunteita siitä, että oma työ ei aina olekaan riittävän laadullista. Riittämättömyyden tunne on läsnä: tulisi seurustella enemmän, viedä asukkaita enemmän ulos ja järjestää muuta viriketoimintaa, mutta aika menee lääkkeistä, haavoista ja muusta hoidosta huolehtimisessa. Kuitenkin minulle välittyi vahva tunne siitä, että hoitajat olivat aidosti läsnä asukkaiden arjessa. He olivat osaavia, alan ammattilaisia, mutta myös kiinnostuneita asukkaan ajatuksista ja tunteista. Esimerkiksi yksikössä oli paljon tietoa asukkaiden aiemmasta elämänhistoriasta, joten oli helppo jutella siihen liittyvistä teemoista. Keskusteluissa oli mm. eri ammattiryhmät, sodat ja matkustaminen läsnä asukkaan mielenkiinnon mukaan. 

Oma persoona työvälineenä

Arkityö voi olla kiireistä ja se voi olla myös omalle persoonalle kuluttavaa. On haasteellista vakuuttaa asukas yhä uudelleen ja uudelleen, että on juuri syöty tai on juuri tehty, kun asukas ei muista. Hyvä työyhteisö pärjää yhdessä. Sain ihaillen huomata, miten aggressio muuttuukin iloksi hoitajan taitavuuden myötä tai miten vuoteen kastelun häpeä ohitetaan urheilusuorituksen muistelulla.

Ryhmäkodissa arki jaetaan asukkaiden kanssa. Arki on hoivaamista ja hoitamista. Työntekijöiltä vaaditaan tahtoa ja halua olla ihmisten kanssa. Päivän rutiinit aamutoimineen tuovat tarvittavaa turvallisuutta. Kuitenkin läsnä on lämpö ja huolenpito, kärsivällisyys ja pitkämielisyys. Ryhmäkodin seinällä oli teksti ” Katso hyväksyvästi, katso arvostavasti, keskity hetkeen, pysäytä kiire”. Kiitos hoitajille siitä, että muistutitte jokaisessa kohtaamisessa tarvittavan kunnioittavan ja välittävän vuorovaikutuksen merkityksestä!

Jokaisella on oikeus luottaa siihen, että hyvää hoitoa ja hoivaa on saatavilla. Erilaiset selvitykset vanhustenhuollon tilasta kertovat usein liian vähäisestä henkilökunnasta ja siten vanhustenhoidon huonosta tilasta. Työharjoittelukokemukseni kertoo sen, että hyvää ja läheisistään välittävää henkilökuntaa on. Oma merkityksensä henkilökunnan lisäksi on omaisilla ja vapaaehtoisilla, miksi ei esimerkiksi myös lähikoululla ja päiväkodilla. Hyviä vanhustenhuollon hoitoesimerkkejä tulisi kuulla enemmän.