Viestintä löytää arkielämän
Elämme entistä itsekkäämmässä maailmassa. Ei ole realistista odottaa, että oppisimme jotakin tästä globaalista talousmyllerryksestä, jonka kestoa kukaan ei tiedä. Mutta jos sittenkin heräisimme viimein muuttumaan, myös viestinnällisesti. Kohti tasa- ja moniarvoisempaa yhteiskuntaa, jossa ymmärtäisimme enemmän ihmisen arkielämää. Oppisimme kunnioittamaan jokaista yksilöä, ikään, rotuun tai asemaan katsomatta.
Paljon puhuttu yhteisöllisyys on jäänyt toistaiseksi pelkiksi suunnitelmiksi. Todellisuuden ja tulevaisuuden välillä on huutava ristiriita. Muutoksen on lähdettävä ylhäältä päin. Suomi on niin pieni kansakunta, ettei meillä ole varaa elää näin syklistä elämää, jota määrittävät taloudelliset kvartaalit, eivätkä humaanit arvot.
Media on hyvä esimerkki. Ei voi olla niin, että kymmenenkin vuoden päästä iltapäivälehtiemme viikonloppunumeroiden kannet on täytetty puolialastomilla naisilla ja tyhjillä ajatuksilla. Huomisen ihminen on valikoivampi kaiken suhteen, myös viestinnän, jonka eettiset arvot korostuvat jatkossa.
Sisällön merkitys kasvaa
Infoähky on väsyttänyt meidät. Viestinnässä globaalisuuden ajatus ei toimi. Ihminen ei voi pirstoa itseään 24 tuntia vuorokaudessa ympäri maailmaa. Käytännössä tämä aiheuttaa sen, että läheisviestinnän merkitys korostuu. Mitä se tarkoittaa käytännössä?
Ennen oli suuri, toki surullinen vieläkin, uutinen, jos jossain sattui lentokoneonnettomuus. Nyt suuronnettomuuksia sattuu päivittäin. Ihminen turtuu, suodattaa tietoa ja alkaa tehdä itselleen mieleisiä valintoja. Näin on meneteltävä, jos haluaa pitää oman mielensä tasapainossa. Tulevaisuuden viestintä on osa ihmisen arkielämää ja toimintaa, joka sijoittuu yksilön omaan elinpiiriin, oli kyse sitten perheestä, työstä tai vapaa-ajasta.
Huomisen kysymys viestinnässä ei ole se, mitkä tekniikat ovat hallitsevia, vaan se millaista on viestinnän sisältö. Sähköisen viestinnän muuttuminen digitaaliseksi tuo tulevaisuuden sukupolville paljon uusia mahdollisuuksia. He voivat harjoittaa sellaista viestintää, kommunikaatiota, kuin itse haluavat.
Mediakentän osalta muutos merkitsee uusia haasteita, osin paluuta vanhaan. Esimerkiksi journalismin saralla näemme asiajournalismin uuden tulemisen. Niin painetun sanan kuin myös sähköisen viestinnän eli lähinnä television suhteen.
Tiedotusvälineiden, ei pelkästään niin sanotun massamedian, on löydettävä uudelleen yhteiskunnallinen roolinsa. Epä-älyllinen viihteellistyminen ei voi jatkua loputtomiin. Media on kadottanut lähes täysin yhteiskunnallisen omantuntonsa. Yhteiskunta on muutakin kuin pelkkiä skandaaleja tai negatiivisia uutisia. Kai elämässä ja tulevaisuudessa on jotakin positiivistakin?
Tavoitteena humaani ihminen
Koulutusmaailmassakin viestinnän merkitys muuttuu. Sen pitäisi heijastella tulevaisuuden tarpeita. Mitä ne sitten ovat? Niillä ei ole oikeastaan mitään tekemistä joukkoviestinten kanssa, vaan ennemminkin on kyse ihmisten ja organisaatioiden välisestä viestinnästä. Toivottavasti huomisen nuori osaa nykyistä paremmat viestintä- ja vuorovaikutustaidot arkisessa elämässä.
Se taas johtaa huomattavasti parempaan tulevaisuuteen niin myöhäisemmän opiskelun kun työelämänkin suhteen. 2010-luvun viestintä ei ole pelkästään tietoon perustuvaa toimintaa, vaan viestinnän keskiössä on humaani, itsetuntoinen ihminen, jota myös tuetaan kaikissa toimissaan.
Kari Väisänen
Toimitusjohtaja
