Loikkasin koulumaailmasta; yläkoulun historian ja yhteiskuntaopin opetuksesta, metsäteollisuuden ja koulujen välisen yhteistyön koordinaattoriksi joulukuussa. En todellakaan miettinyt kauan, kun kerran tällainen mahdollisuus aukesi – olinkin jo kaivannut muutosta päivittäisiin rutiineihin.

Sain aivan yllättävän energialatauksen elämääni kesken kaamoksen; jouluakaan en malttanut valmistella, kun oli tärkeämpääkin tekemistä. Koska Taloudellisella tiedotustoimistolla ei ollut Lappeenrannassa toimipistettä, piti minun se perustaa. Toimistoni on Etelä-Karjalan Kauppakamarin yhteydessä. Tämä on hyväksi koettu käytäntö muuallakin maakunnissa – kauppakamarin väellä on hyvät kontaktit paikalliseen yrityskenttään ja voimme hyödyntää toistemme osaamista.

Metsä-alaan perehtymisen aloitin jo heti työhaastattelun jälkeen; olen aina viettänyt aikaa sanomalehtien parissa useita tunteja päivittäin; muutoin yhteiskuntaopin opetus on mahdotonta. Maailman muutos on niin nopeaa, että mitkään oppikirjat eivät pysy muutoksen mukana. Nyt silmiini tarttuvat erityisesti kaikki metsäteollisuuteen liittyvät artikkelit ja maininnat. Onneksi viime aikoina mediassa on esiintynyt positiivisiakin uutisia metsäteollisuudesta. Toki asuessani Imatralla, Joensuussa ja Lappeenrannassa metsäteollisuus on aina kuulunut & näkynyt, niin merkittävä ala on täälläpäin. Myös hajuaisti kertoo aika-ajoin sellunkeiton jatkuneen.

Kaakkois-Suomi on maailman toiseksi suurin metsäteollisuuden keskittymä, siksi työni painottuu maamme tähän kolkkaan.

Sekä yritykset, että koulut ovat lähteneet yhteistyökuvioihin mukaan innolla. Monet entiset yhteistyökuviot olivat lopahtaneet viime vuosina. Ensimmäiset opeTETtiläiset viettivät päivän Nordkalkin toimintaan tutustuen – palaute oli positiivista. Toivottavasti yrityksetkin motivoituvat ko. toimintaan, vaikka hyödyt tulevatkin hitaasti.

Perehtymiseeni on kuulunut vierailut yrityksiin; olen aloittanut lähimmistä yrityksistä, mutta tavoitteena on seuraavaksi käydä Pohjois-Karjalassa ja Mikkelin ympäristössä. Koska olen valtakunnan ainoa Metsäteollisuuden coach, toimialani on koko Suomi. Parhaillaan kierrän peruskouluissa kertomassa alan koulutuksesta. Työni tekee mukavaksi se, että Etelä-Karjalassa on myös lukioon meneville oma vaihtoehto: Metsäklusterilinja entiseltä nimeltään Meteli. Jos lukiolainen opiskelee tiettyjä aineita (pitkä matematiikka, fysiikka, kemia ja biologia), niin hän voi hakea lukion 1. vuoden jälkeen linjalle. Hänelle taataan kesätyöpaikka seuraaviksi kesiksi ja hän saa mahdollisuuden opiskella Lappeenrannan yliopistolla tiettyjä kesäkursseja, jolloin hänelle maksetaan opiskelija-asunto yliopiston lähellä. Metsälukiolaiset tutustuvat yrityskäynneillä alaan ja tekevät retkiä. Ja kaiken kruunaa varma opiskelupaikka yliopistolla, kun lukio on käyty. Savonlinna lähti mukaan Meteliin kahden yrityksen voimalla, joka kertonee yritysten mielenkiinnosta asiaa kohtaan. Etelä-Karjalan ammattiopistolla on useita linjoja, joilta valmistuneet voivat sijoittua metsä-alalle. Hakijoita ei ole viime vuosina ollut liikaa, joten alan markkinointi koetaan tärkeäksi.

Tunnen vielä oleva aika alussa; metsäteollisuus on niin laajalle levinnyt Suomessa, etten tiedä tarpeeksi alasta ja sen kaikista mahdollisuuksista. Yrityksiä ja järjestöjä on lukematon määrä. Organisaatiomuutokset + yrityskaupat sekä niihin liittyvät nimenmuutokset eivät ainakaan helpota maallikkoa perehtymisessä.

Mutta tekemällä oppii ja on helppo kertoa kouluissa, että ”metsästä on moneksi” ja alalla on tulevaisuutta. Terva- ja halkokauppakin tyrehtyi aikoinaan tekniseen kehitykseen ja nyt olemme jälleen muutoksen kynnyksellä. Biotalous lienee tulevaisuuden huikea mahdollisuus metsäteollisuudelle. Onkin jo aika keksiä jokin positiivinen sanonta metsään liittyen; se kenellä on sana paremmin hallussaan yrittäköön ensin. Olisiko tässä aineksia koululaiskilpailuun?

Maarit Mattila - ennenminkin pitkin, kuin päin mäntyä