Suomalaisene kulttuuriin kuuluu lähteä hakemaan syyllinen, kun jokin asia on pielessä. Hedelmällisempi vaihtoehto olisi lähteä miettimään, miten asiat voitaisiin tehdä toisin. Itse suhtaudun hieman skeptisesti siihen, että opinto-ohjaajana kerron opskelijoilleni miten ammatinvalinta valitaan hyvin tai mitkä lukiokurssit itse kunkin opiskelijan pitäisi valita. Uskon enemmän coachaamisen filosofiaan eli opiskelijan oman oivalluksen tuottamaan tekoon. Vähemmän kontrollia ja pelottelua ja enemmän luottamusta ja rohkaisua.

Raila Pirinen 22.02.2012 17:05

Ymmärsin Jukan ajatuksen olevan, että nuorelle pitää tarjota ajanmukaista tietoa mm.työelämästä. Nuori itse tekee päätöksen, mutta hienoa olisi, jos se pohjautuisi tietoon. Päivittämällä tietoja oman oppiaineen opiskelun tarjoamista mahdollisuuksista esim.yritysvierailujen kauttaa, opettaja voi coacahta nuorta.

Liisa Tenhunen-Ruotsalainen 22.02.2012 19:56

Hei Raila ja kiitos kommentistasi. Elämä on aina valintoja täynnä - niin nuorena kuin aikuisenakin. Itse olen käynyt juuri tuon Helsingin Sanomien jutun lopussa (sitaateissa) olevan tien. En nähnyt lukioaineiden yhteyttä työelämään tai jatko-opintoihin, eikä kukaan avannut niitä minulle. Se oli yksi syy siihen, miksi en itse hakenut jatko-opiskelemaan heti abivuoden jälkeen. Tein ohjaukseni suurelta osin itse: tutustuin eri korkeakoulujen valintaoppaisiin ja kartoitin omia vahvuuksiani ja kiinnostuksen kohteita, kävin myös silloisessa työvoimatoimistossa hieman tiedustelemassa eri alojen työllisyystilanteesta. Välivuosia tuli kaksi, joista yksi armeijan takia. Uskoisin, että paremmalla "coachaamisella" olisin osannut tehdä valintoja aikaisemmin.

Mutta vielä asiaan. Mielestäni opinto-ohjaajan tulee tarjota mahdollisimman laaja näkemys työelämästä ja eri ammateista. Tätä ei välttämättä tarvitse tehdä pelkästään omin voimin. Asioita voi myös ulkoistaa, eli ottaa yritysten edustajia opo-tunneille kertomaan esimerkiksi rekrytointikriteereistä, kesätöistä ja omasta urapolusta. Opettajien kokemusten mukaan ulkopuolisen suusta tuleva tieto menee paremmin perille.

Kuten sanoit, nuoret tarvitsevat rohkaisua. On silti hyvä, että nuoret saavat faktapohjaista tietoa eri alojen työllistymismahdollisuuksista. Voiko harrastuksesta saada ammatin, vai onko syytä hankkia kunnon ammatti, työpaikka ja niiden avulla mahdollistaa intohimoinen harrastaminen vapaa-aikana?

Arvioinnissa toivotaan panostusta esimerkiksi tietoteknisiin valmiuksiin ja työelämätaitoihin. Nämä ovat mielestäni sellaisia ominaisuuksia, joita ei ole sidottu tiettyyn alaan, vaan ne ovat työmarkkinoiden yleisiä hyveitä.

Jukka Mäntymaa 23.02.2012 10:20

Jukka ja Liisa, ymmärrän 150 %:sesti mitä tarkoitatte. Uskon myös 150:sesti, että opinto-ohjaajat ovat kertoneet opiskelijoille eri ammateista, useat ammattilaiset ovat vierailleet ohjaustunneilla ja opsikelijat ovat käyneet työpaikoilla eli kaikki se, mitä sanotte, on ollu totta jo viime vuosituhannella :) Se vaan ei ole tepsinyt. Nyt tarvitaan toisenlaisia juttuja! Omakohtaisuutta ja oivaltamista, sillä neuvoihin ja tiedon jakamiseen perustuva ohjaus ei ole tuottanut toivottavaa tulosta.

Kaikkien opettajien vastuuttaminen opiskelijoiden työelämäohjauksessa on hieno ajatus, joskin sitä on myös hoettu jo viime vuosituhannella. Opettajien vastuuttaminen ei onnistu käskyttämällä, vaan koulun perustyötehtävän uudelleen arvioimisen kautta. Haluan uskoa, että kaikki on mahdollista, jos vain me haluamme niin.Sen sijaan, että korjaamme aina arvioinnissa huonosti menestyneen palasen, meidän pitäisi miettiä kokonaisuutta.

Raila Pirinen 23.02.2012 15:37

Hei Raila,

”Ei täällä siksi olla, että olisi kivaa” on ajatus, joka tuntuu juurtuneen syvälle suomalaisiin. Viihtyminen ei ole työpaikkojen tai oppilaitosten perimmäinen tarkoitus, mutta ei siitä haittaakaan ole. Jääkiekon maailmanmestaruuden kahdesti saavuttanut Suomi on vuonna 2020 myös osaamisen maailmanmestari, jos hallitusohjelman tavoitteet täyttyvät.

Kun tiedetään tulevaisuuden osaamistarpeet, voidaan kysyä, opetammeko nuorille oikeanlaisia taitoja. Poikkitieteellinen opetus on edelleen harvinaista ja eri oppiaineiden rajat jäykät. Voiko oppimista mitata ainoastaan kokeilla ja tenteillä?

Yhdyn mielipiteeseesi kokonaisuuden tarkastelemisesta. Uskon monen opetussuunnitelman sisältävän esimerkiksi maininnan yrittäjyyskasvatuksesta ja sen edistämisestä. Osalle se tarkoittaa sen toteuttamista, kun taas osalle kouluista se on sana muiden joukossa.

Uskon myös omakohtaisuuteen ja oivaltamiseen. Välillä tietysti tuntuu, että hyvinvointivaltiota venytetään äärimilleen antamalla aiemmin yksilön ja vanhempien vastuulla olleita tehtäviä yhteiskunnan hoidettavaksi.

Jukka Mäntymaa 24.02.2012 14:52