Opetin.fi tukee kouluja opetuksen kehittämisessä kohti tulevaisuuden työelämää.

Opetinta ylläpitää Taloudellinen tiedotustoimisto TAT.

Opettaja, miksi flippaat?

24.8.2016

Marika Toivola

Meidät on opetettu opettamaan tietyllä tavalla ja nyt se romutetaanuutisoi Yle (16.8.2016) ilmaisten huolensa opettajien jaksamisesta uuden opetussuunnitelman haasteiden edessä. Professori Kirsti Lonka oli saman kysymyksen äärellä Ylen Ajantasa -ohjelmassa (10.8.2016) ”Aivot eivät ole tietokoneen kovalevy, jonne voi kopioida tietoa” ottaen rohkeasti kantaa yliopisto-opetuksen muuttamiseksi. Lonka viittaa puheessaan käänteiseen oppimiseen. Mitä oikeastaan on käänteinen oppiminen? Mitä sillä yritetään saavuttaa?

Yle osuu otsikoinnissaan asian ytimeen. Onko opettajia opetettu opettamaan tietyllä tavalla? Pedagogisen koulutuksen ensisijainen tarkoitus ei ole toimintamallien antaminen. Sen tarkoitus ei ole vahvistaa juuri sitä näkemystä kouluoppimisesta, jossa itse on ollut osallisena. Tarkoitus on synnyttää akateeminen kiinnostus pedagogiikkaa kohtaan ja tuottaa kehittymiskykyisiä sekä omaa toimintaansa kyseenalaistavia opettajia. Onko tässä onnistuttu?

Toisaalta useat kunnat eivät tue opettajien täydennyskoulutusta. On turha yrittää kaunistella karuja täydennyskoulutustilastojamme kansainvälisissä vertailuissa sillä, että aineenopettajillamme on maassamme pitkä ja tasokas yliopistokoulutus. Aineenhallinnan suhteen näin onkin, mutta yhden vuoden mittaisia aineenopettajan kasvatustieteiden opintoja ei millään mittapuulla voi pitää pitkinä.

Uusi opetussuunnitelma vapauttaa opettajat iänikuisista kahleista

Uusi OPS pakottaa edeltäjiään paremmin opettajat kyseenalaistamaan omaa toimintaansa luokassa. Opettajajohtoinen oppimiskulttuuri ei vastaa uuden opetussuunnitelman vaatimuksiin, kun fokus siirretään selkeästi tiedon välittämisestä oppimaan oppimiseen ja itseohjautumisen tukemiseen. Oppilaskeskeisen oppimiskulttuuri ei synny tyhjästä eikä varsinkaan siitä, että oppilaat yksinkertaisesti jätetään oman onnensa nojaan. On syytä muistaa, etteivät ryhmätehtävät sinänsä tee oppimisesta konstruktiivista.

Useat opettajat ovat tosissaan seuraavien kysymysten äärellä: Mitä minä nyt teen, kun en saa enää vain opettaa? Mitä itseohjautuminen oikeastaan on ja miten sitä tuetaan?

Tiedon jakamista sinänsä ei saa unohtaa. Sillä on edelleen paikkansa. Nykyteknologia kuitenkin mahdollistaa sen, ettei tuon tiedon tarvitse olla kaikille samaa eikä sen tarjoaminen kaikille samanaikaista. Uusi OPS vapauttaa opettajat siitä iänikuisesta pannasta, että kaikkien olisi opittava kaikki asiat. Tämä illuusio opettajan kyvykkyydestä suuren oppilasryhmän edessä on ollut yllättävän sitkeä, vaikka se jokaisen arvioinnin yhteydessä on selkeästi romutettu. Jotta opettaja voi tarkastella oppimista yksittäisen oppilaan edellytysten kannalta, tarvitaan aikaa merkitykselliselle oppilas-opettaja vuorovaikutukselle. Mistä muusta tuon yhteisen ajan voisi ottaa kuin tiedon välityksestä?

Käänteisen oppimisen lyhyt historia

Käänteinen opetus (Flipped Classroom) on yksi keino aloittaa opettajan kasvuprosessi oppilaskeskeisen oppimiskulttuurin valmentajaksi. Konkreettisen opetusteknisen muutoksen on oltava sellainen, joka auttaa opettajaa siirtymään pois tavanomaisesta roolistaan ja tuo tilaa oppimiskulttuurin kehittämiselle. Mottona on: opettajan liiallinen aktiivisuus johtaa passiivisiin oppilaisiin ja oppilaiden itsenäisyyden tukahduttamiseen. Parhaimmillaan opetustekninen muutos avaa portin suuntaan, josta paluu vanhaan ei ole enää edes mielekäs. Näin kävi myös flippaamisen pioneereille.

Vuonna 2007 coloradolaiset kemian opettajat, Bergmann ja Sams, videoivat kaiken opetuksensa tarjotakseen ne seuraavan vuoden opiskelijoille uutena kotiläksynä. Viidessä vuodessa kyseisten opettajien oppimiskulttuuri oli kehittynyt niin paljon, että he uudelleen nimesivät sen Flipped Mastery Model:ksi. Muutokseen innoittivat kysymykset: Miksi kaikkien oppilaiden pitäisi opiskella samaa asiaa samaan aikaan? Pitäisikö oppilaan osaaminen todentaa ennen seuraavaan asiaan siirtymistä? Huomio kiinnittyi samalla oppimista tukevaan arviointiin.

Käsitteen Flipped Learning (2014) taustalla on Flipped Learning Networks ja sen yli 28 000 jäsenen yhteisö. Kyse ei enää ole ajan ja paikan flippaamisesta, vaan keskeistä on oppilaiden sitoutuminen, autonomia ja oppilaskeskeisyys. Lähtökohtaisesti opettaja ei flippaa parempien oppimistulosten toivossa, vaikka ne luonnollista seurausta saattavat ollakin, vaan oppimisen merkityksellisyyden ja inhimillisyyden vuoksi.

Mitä käänteisessä oppimisessa lopulta oikeastaan flipataan?

Kyse ei ole videoista eikä oppimispoluista. Kyse on sitoutumisen luonteen flippaamisesta.  Opettaja ei ensisijaisesti yritä sitouttaa oppilaita luokan toimintaan (behavioraalinen ja kognitiivinen sitoutuminen), millä tarkoitan oppilaiden aktiivista osallistumista, jäljittelemistä sekä lopulta opettajan ohjauksen sisäistämistä. Kyse on toimijalähtöisestä sitoutumisesta, jossa oppilas saa käyttää opettajan tietotaitoa väylänä omaan motivoitumiseensa.

Suomi on käänteisen oppimisen huippumaa

Vaikka Ylen huoli opettajien jatkokoulutustarpeesta on aiheellinen, uskoni suomalaisiin opettajiin on vahva. Opettajat verkostoituvat sekä jakavat tekemiään oppimateriaaleja ja ideoita yhteiseen hyvään. Esimerkiksi Yksilöllinen oppiminen ja oppimisen omistajuus -Facebook-ryhmä kätkee sisäänsä jo yli 11 000 oppimiskulttuurinsa päivittämisestä kiinnostunutta opettajaa.

Verkostoituminen tuo konkreettisen yhteisön, jossa opettajat saavat pohtia ja haastaa omaa opettajuuttaan muiden ammattilaisten seurassa. Kyse on samalla aidosta yhteisöllisen oppimisen kokemuksesta. Pyrkimys ei ole tuottaa kompromissia, yhtä yksittäistä tapaa opettaa, joka sopii kaikille. Opettajat saavat käyttää verkostoa omaan toimijalähtöiseen sitoutumiseensa ja kokea kuinka kollegoista tulee merkityksellisiä heidän omalle oppimiselle ja itseohjautumiselle.

Itä-Suomen yliopistossa sovelletun fysiikan opetusta on käänteistetty jo kahdeksan vuoden ajan. Huikeiden oppimistulosten siivittämänä yliopisto otti aimo harppauksen kohti flippareiden yhteisöä. Kaikkiaan 43 opettajaa 25 yksiköstä flippaa saaden käyttöönsä flippareiden verkoston, joka toimii muutosagenttina läpi yliopiston, sekä 8 viikkoa konkreettista aikaa opetuksensa kehittämiselle. Huikeaa, eikö vain?

Hyvä sysäys ja keskustelun avaus oppimiskulttuurin tarpeen muuttamiselle on Sir Ken Robinsonin Changing education paradigms.

Marika Toivola

Opettaja ja tutkija

Rauman normaalikoulu

Marika Toivola tekee väitöstutkimusta käänteisestä oppimisesta sekä soveltaa oppimisen ideologiaa käytännössä Rauman normaalikoulussa. Lue lisää Marikan blogista www.flippedlearning.fi