Opetin.fi tukee kouluja opetuksen kehittämisessä kohti tulevaisuuden työelämää.

Opetinta ylläpitää Taloudellinen tiedotustoimisto TAT.

Oppiminen ja mielihyvän viivästyttämisen jalo taito

25.4.2017

Nina Sajaniemi

Oppiminen on kovaa työtä. Miksi se tuntuukin hetkittäin niin epämukavalta? Oppiakseen jotain uutta ihmisen on maltettava mieltään, ponnisteltava ja käsiteltävä tietoa aktiivisesti ajatellen. Toisin kuin useina ajatellaan, myös luentojen kuunteleminen voi olla aktiivista tiedon käsittelyä. Taitavat kuuntelijat ovat tarkkaavaisia, avoimia ja vastaanottavaisia. Heidän on jaksettava pysyä keskittyneinä, vaikka mieleen olisi tulvimassa kilpailevan toiminnan vaihtoehtoja.

Luennointia kritisoidaan tuon tuostakin ja sitä pidetään passivoivana. Passiivinen tiedon vastaanottaminen merkitsee kuitenkin myös sitä, että kuuntelija on itse passiivinen. Näin ei tarvitsisi olla, omaa mieleltään voi taivutella enemmän kuin arvaammekaan.

Kuunteleminen vaatii tahdonvoimaa

Aktiivinen kuunteleminen voi olla joskus vaikeaa ja siihen tarvitaan tahdonvoimaa. Joidenkin luentojen sisällöt saattavat kyseenalaistaa omia käsityksiä, joinakin hetkinä ei yksinkertaisesti huvita kuunnella ja kohdata oman mielenkiinnon ulkopuolella olevia asioita. Tällaiset hetket tuntuvat epämukavilta, ja tarkkaavaisuuden tietoiseksi ylläpitämiseksi on nähtävä vaivaa. Vaivannäön sijasta on helppoa sulkea korvansa, kävellä pois tai alkaa tehdä jotain muuta. Nykyinen teknologia tarjoaa runsaasti välittömiä mahdollisuuksia kadota omaan kuplaansa ja kuuntelemista tärkeämpään tai palkitsevampaan toimintaan.

Opiskelijoiden aivot ovat rakenteellisesti valmiit taipumaan siihen epämukavuuteen, jota tarkkaavaisuuden ylläpitäminen joskus tarkoittaa.

Tietoinen kuunteleminen voi kuitenkin olla kiehtovaa ja uusia näkökulmia avaavaa. Silloin on jaksettava avautua uteliaisuudelle ja toimia oman mukavuusalueen ylärajoilla. Opiskelijoiden aivot ovat rakenteellisesti valmiit taipumaan siihen epämukavuuteen, jota tarkkaavaisuuden ylläpitäminen joskus tarkoittaa. Virikekylläinen, henkisiä pakomahdollisuuksia ja houkutuksia täynnä oleva digitaalinen ympäristö vaikeuttaa mielihyvän viivästyttämistä.

Taistelua välitöntä mielihyvää vastaan

Mielihyvän viivästyttäminen on taito, jota pitäisi harjoitella enemmän tänä päivänä. Ilman tätä taitoa on vaikea olla tarkkaavainen ja ponnistella tilanteissa, jotka eivät ole korkeasti aktivoivia tai välittömästi palkitsevia. Palkitsevampaa on tehdä asioita, jotka ovat itselle tärkeitä ja kuunnella asioita, jotka sopivat omaan tietokäsitykseen, intressipiiriin tai maailmakuvaan.

Kun viivästyttämisen taito on joskus vaikeaa aikuisen aivoilla, voi vain kuvitella lasten ja nuorten haasteita. Ratkaisu mielihyvän viivästyttämisen ja pohtivan kuuntelemisen ongelmiin ei löydy lisäämällä välittömästi palkitsevia vaihtoehtoja ja oman äänen kuulumisen mahdollisuuksia. Viisauden, ymmärryksen ja analyyttisyyden vahvistamiseksi on hyvä harjoitella avoimuutta uuden edessä, toisten kuuntelemista ja kunnioittamista.

Ratkaisu mielihyvän viivästyttämisen ja pohtivan kuuntelemisen ongelmiin ei löydy lisäämällä välittömästi palkitsevia vaihtoehtoja.

Oppijana osana prosessia

Oppimattomuuden ja heikon motivaation syy on helppo nähdä järjestelmässä, tylsissä massaluentoja pitävissä opettajissa ja väärissä sisällöissä. Entäs jos kuitenkin haastaisi itsensä, opettelisi olemaan tietoisempi omasta osuudestaan prosessissa ja opettelisi kiinnostumaan myös oman intressipiirin ulkopuolisista asioista, edes hetkellisesti. Entäs jos opettelisi kuuntelemaan, tietoisena, uteliaana ja arvostavana?

Kuuntelemisen taitoja olisi arvostettava enemmän tässä ajassa, jossa itsensä ilmaiseminen ja oman äänensä kuuluvaksi saaminen tuntuu olevan paljon tavoiteltavampaa kuin muiden näkökulmille avautuminen.

Nina Sajaniemi

Dosentti

Helsingin yliopisto

Kirjoittaja on ihmisen mielen asiantuntija ja itsesäätelyn oppimisen tutkija, joka harjoittelee oman mielensä säätelyä taiteen, tieteen ja ystävien voimalla. 

Kuva: Linda Tammisto / HY