Opetin.fi tukee kouluja opetuksen kehittämisessä kohti tulevaisuuden työelämää.

Opetinta ylläpitää Taloudellinen tiedotustoimisto TAT.

Sosio-digitaalisuus porttina rajattomiin oppimismahdollisuuksiin

15.2.2017

Lauri Hietajärvi

Jos nuori käyttää 6–10 tuntia päivässä erilaisten digitaalisten laitteiden parissa, on tuo aika pois opiskeluun suoraan tai epäsuorasti liittyvistä aktiviteeteista, kuten lukemisesta tai keskustelemisesta toisten kanssa.

Yllä oleva lainaus liittyy suomalaisten nuorten, erityisesti poikien, oppimistulosten pieneen laskuun viimeisimmässä Pisa-mittauksessa. Lööpeistä huolimatta mistään romahduksesta ei kuitenkaan ole kyse. Lainauksessa Pasi Sahlberg nostaa tulosten laskun syyksi digitaalisten laitteiden parissa käytetyn ajan. Vaikka väittämässä voi jossain määrin olla perää, sen perustelut heijastavat hyvin havainnollistavalla tavalla ”vanhan koulun” näkemystä oppimisesta ja ymmärryksen puutetta nuorten digitaalisesta osallistumisesta.

Ensinnäkin väite heijastelee käsitettä niin kutsutusta ruutuajasta, mikä sinällään on mielestäni melko hyödytön käsite. Ruutuajan sijaan tulisi kiinnittää huomiota kulutettuun sisältöön, niin lapsilla kuin aikuisilla.

Toinen väitteeseen sisältyvä harmillisen yleinen päättelyvirhe on olettamus siitä, että mikäli nuoret eivät viettäisi aikaa teknologian parissa, he käyttäisivät automaattisesti sen ajan kirjojen lukemiseen tai opiskeluun. Tätä emme voi kuitenkaan tietää varmasti. Tutkimukset ovat osoittaneet jo esimerkiksi sen, että liikunnan määrä ja teknologian parissa vietetty aika eivät riipu toisistaan. Lukuinnon herättäminen kuitenkin todistetusti onnistuu, kun siihen kannustetaan, myös kotona.

Kaikki riippuu ohjauksesta

Kolmas, ja tämän kirjoituksen kannalta olennaisin olettamus liittyy ymmärryksen puutteeseen nuorten teknologiavälitteisestä osallistumisesta. Teknologian parissa käytetty aika kun ei ole automaattisesti pois opiskeluun liittyvistä asioista. Se ei siis ole suoraan pois lukemisesta (kyllä myös digitaalisten laitteiden välityksellä luetaan asioita, eikö?) eikä varsinkaan keskustelemisesta toisten kanssa. Päinvastoin, suurin osa nuorten teknologian käyttöä kartoittaneesta tutkimuksesta, mukaan lukien oma datamme Helsingin yliopistolta, tuo esiin sen, että suurin osa teknologian parissa vietetystä ajasta liittyy toisten kanssa keskusteluun ja sitä kautta myös opiskeluun.

Olemmekin ryhtyneet kuvaamaan nuorten teknologiavälitteistä toimintaa termillä sosio-digitaalinen osallistuminen, sillä pääsääntöisesti nuorten digitaalinen osallistuminen on välittömässä tai välillisessä vuorovaikutuksessa toisten ihmisten kanssa. Vaikka sosio-digitaalisessa vuorovaikutuksessa on puutteita, on se silti kanssakäymistä. Puutteiden lisäksi sosio-digitaalisessa vuorovaikutuksessa on myös mahdollisuuksia, joita osa nuorista on jo oppinut hyödyntämään. Kansainvälinen tietoverkko onkin avannut osalle nuorista valtatien uusien, koulun sisältöjen ulkopuolisten laaja-alaisten tietojen ja taitojen oppimiseen. Tämä osaaminen harvemmin näkyy Pisan kaltaisissa mittaustuloksissa.

En kuitenkaan kiistä Sahlbergin väitettä kokonaisuudessaan. Vaikka osa nuorista on jo saavuttanut laaja-alaista osaamista omien kiinnostuksen kohteidensa alueella, käyttää suuri osa nuorista teknologian välityksellä aikaa melko pinnallisesti, tavalla joka ei edesauta institutionaalisen opiskelun tavoitteiden toteutumista.

Harva nuori oppii hyödyntämään sosio-digitaalisia teknologioita oman oppimisensa työvälineenä ilman ohjausta. Kyse ei ole niinkään teknologian käyttötaidoista, vaan oman toiminnan ohjaamisesta ja oppimaan oppimisesta. Uudessa opetussuunnitelmassa nämä laaja-alaiset taidot ovat nostettu uudella tavalla esiin. Koulu on siis tässäkin avainasemassa, ja onneksi teknologian opetuskäyttö ja sen mahdollistamat uudet tavat järjestää opetusta ovat Suomessa hyvässä noususuhdanteessa. Sosio-digitaalisen teknologian oppimiskäyttöön liittyvien taitojen harjoitteluun kannattaa satsata, sillä lopputuloksena on lähes rajattomat oppimisen mahdollisuudet yksin ja yhdessä.

Lue lisää tuloksistamme:
www.wiredminds.fi
https://www.facebook.com/mindthegaptutkimus
https://www.facebook.com/wiredmindshub

Lauri Hietajärvi

Väitöskirjatutkija

Helsingin yliopisto

Kirjoittaja on oppimistutkija, joka vapaa-ajallaan viettää mieluusti aikaa sidottuna köyteen tai lautaan. Twitterissä @LHietaja.